Opiskelijaekskursiot innostavat sekä avartavat käsityksiä omasta ammattialasta. Mobiliaan eli auton ja tien museoon suuntautunut ekskursiomme auttoi historian kautta ymmärtämään myös nykyisyyttä.
Vierailu toteutettiin liikenteen opiskelijoiden kahdeksannessa moduulissa eli toisen opiskeluvuoden lopussa. Monipuolisten opastettujen näyttelyiden avulla halusimme saada opiskelijat näkemään, kuinka liikenne ja liikkuminen ylipäätään on kehittynyt ja nivoutunut osaksi suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.
Ohjaajina jännitimme ekskursion onnistumista: Motivoituvatko opiskelijat? Pitävätkö he museoita pölyttyneisyyden tyyssijoina ja luistavat vierailusta? Onko Mobiliassa riittävästi sisältöä täysipainoiseen päivään? Huolemme olivat onneksi turhia. Kehittämispäällikkö Anni Antilan pitämä alustus sekä opastus pysyvään näyttelyyn veivät nopeasti syvälle aiheeseen. Kertomuksia teistä oli perusteellinen monimediainen kierros suomalaisen tien ja tiellä kulkemisen historiaan tuhannen vuoden aikajanalla. Tämä oli päivän paras anti usean osallistujan mielestä, mutta voittosijasta kilpailivat vahvasti myös muun muassa rallimuseo sekä laaja erilaisten kulkupelien osasto, jossa pääsi tutustumaan erilaisiin ajokkeihin vuosikymmenien varrelta.
Mitä opiskelijat oppivat?
Opiskelijat tekivät vierailusta havainnointitehtävän. Heidän tuli tarkastella seuraavia asioita: museon kohderyhmät ja niiden näkyminen toiminnassa; tiedon lisäämisen tavat; tunteisiin ja asenteisiin vaikuttamisen tavat; esteettömyys ja saavutettavuus; kehittämiskohteet; museot kansalaisvaikuttamisen kanavana; oppiminen vierailusta.
Havainnointitehtävät todensivat oppimista ja asiaan perehtymistä, kuten otsikon sitaatista sekä näistä, opiskelijoiden luvalla esitettävistä katkelmista näkyy:
- Aikaisemmin en ole kuullut tieliikenteen historiasta yhtä pitkältä ajalta, kuin tällä reissulla. Ehkäpä päällimmäisenä jäi mieleen talonpoikien tiestön tekeminen ja kunnossapito ja liikkumisen vaikeudet. Liikkumisen vaikeudella tarkoitan ajanjaksoa, jolloin ei saanut liikkua ilman lupaa ja turhasta liikkumisesta saattoi joutua kaltereiden taakse. Kokonaisvaltaisesti tieliikenteen historiasta jäi uusia asioita mieleen ja mielenkiintoista ylipäätään kuulla mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle. Mobilian kirjasto oli myös erittäin kattava.
Tunnetta ja asenteisiin vaikuttamisen tapoja kuvattiin tällä varsin syvällistä ajattelua osoittavalla tavalla:
- Pelkkä fakta luettuna tai kirjoitettuna on kuitenkin aika tylsää ja neutraalia, vaikka kuinka kauheista asioista puhuttaisiin. Mutta tähän kun lisätään vähän kuvaa ja ääntä ja vielä kerrotaan asia jonkin henkilön näkökulmasta ja hänen kertomana, tilanne usein muuttuu. Esimerkiksi videolta katsottuna tai livenä kuultuna jonkun ihmisen kertomus siitä, miten menetti oman perheenjäsenen liikenneonnettomuudessa, on usein varsin tunteita nostattava tilanne. Sen taustat syyt nousevat aivan eritasolla esille kuin pelkkä yksi miinus/plus kuolleiden tilastossa.
Loppuun vielä kommentti, kuinka rallimuseo ja ajoneuvojen teknisen kehityksen esittely oli jopa nostattanut kansallistunnetta:
- Tulee hyvä ja ylpeä fiilis olla suomalainen!
Pitäisiköhän työtuolini museoida?
Esille nousi myös aikakäsitys: milloin nykyisyydestä tulee historiaa? Perinteisesti ajattelemme, että vain kauan sitten tapahtuneet asiat ovat historiaa ja kauan sitten käytössä olleet esineet ovat historiallisia. Mobilian linja on toinen: heti tästä hetkestä lähtien alkaa historia. Tämän hetken asiat ja esineet ovat tulevaisuudessa aikansa kuvia, joten harkittu kokoelman kerääminen alkaa nykyhetkestä. Asiantuntijatyössä tulisi tunnistaa ne hetket, jotka olisi syytä dokumentoida tulevia sukupolvia varten. Merkittävät tapahtumat, hankkeet, uudet suunnittelukohteet, uudet työskentelyn tavat – kaikki ne muodostavat kiehtovan kokonaisuuden tuleville sukupolville siitä elämästä, jota aiemmin on eletty.
Kaiken merkityksellisen lisäksi kuitenkin aivan tavanomainen, normaali elämä ja työskentely on museon edustajien mielestä kiinnostavinta. Kokoelmiin halutaan tavanomaisimmat automerkit, joilla ihmiset ajavat, tavanomaiset tavat matkailla sekä tavanomaiset työskentelyvälineet. Museon kokoelmissa on jopa Väyläviraston vanhoja Billnäsin kirjoituspöytiä, jotka kertovat tavanomaisista konttoreista, joissa on tehty aivan normaalia asiantuntijatyötä. Ehkäpä meidänkin työpöytämme saattavat jonakin päivänä siirtyä näyttelyn tähdiksi kuvaamaan aivan tavallista Hämeen ammattikorkeakoulun työntekijän työpäivää.
Tien ja liikenteen historiaa ei ole vain tien päällä tapahtuva toiminta, vaan liikenne ja liikkuminen on kytkeytynyt rihmaston lailla osaksi elämäämme. Olemme kaikki osa aikajatkumoa, joka muokkaa nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Ja ehkä tämäkin ekskursio pääsee jonakin päivänä museoon aikansa ilmentymänä?
Kirjoittaja
Lea Mustonen, lehtori
Johanna Nikkola, opinto-ohjaaja
