Yleisradio julkaisi maaliskuun lopussa rasismin vastaisen viikon alkaessa Suomineidot-televisiodokumenttisarjan, joka esittelee kolme kansallismielistä nuorta naista.
Yksi heistä, kuvausten aikana perussuomalaisista sinimustaan liikkeeseen siirtyvä Meri Kartta, identifioituu sarjan päätteeksi itse natsiksi. Hän nostaa kätensä natsitervehdykseen rokkikeikalla ja toivoo, että ”kuolemaan asti” tappelevat kansallissosialistimiehet kävisivät toistensa sijasta muukalaisten kimppuun.
Toisaalta hän kerää pehmoleluja, My Little Ponyja ja hillopurkkeja. Hänellä on ADD-diagnoosi ja Asperger-taipumus, ja häntä pelottaa soittaa äidille ja kertoa dokumenttiin osallistumisesta.
Some täyttyi nopeasti kritiikistä. Suomineidot on tuomittu rasismin ja fasismin normalisointina, koska päähenkilöillä on dokumentissa vapaa sana. Heidän puheitaan ei kontekstoida eikä käsiteltyä ilmiötä esitellä eikä kehystetä.
Tulkintavastuu on siis katsojalla.
*
Teppo Sillantaus ja Jouni K. Kemppainen kirjoittivat vuonna 1996 Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen jutun Poikamiesilta Sir Vilin seurassa. Sir Vili eli Veli Karppanen oli noussut julkisuuteen tuomalla filippiiniläisiä naisia Suomeen.
Toimittajat tekeytyivät jutussa oppipojiksi ja pyysivät mestaria eli Sir Viliä näyttämään, miten naisia isketään. Sir Vili sai kertoa vapaasti omia mielipiteitään, joita hänellä totta tosiaan riitti. Omien, rasististen, seksististen ja ilmeisen liioittelevien, sanojensa mukaan Karppanen oli suuri naistenmies, mutta poikamiesillan aikana mestarilla ei käynyt flaksi.
Yhtä naista Vili tanssitti, ja kun toimittajat kysyivät naiselta Vilin iskutekniikasta, nainen kuittasi:
”Ei hän puhunut mitään. Ei yhtään mitään. Eikä tehnyt mitään.”
Juttu toi palautevyöryn Helsingin Sanomiin. Palaute jakautui kahtia: osa lukijoista kauhistui ja tuomitsi lehden siitä, että moisesta miehenkuvatuksesta kirjoitettiin ihaileva juttu. Toinen osa luki jutun Sir Vilin pilkkana ja kiitti loistavasta ironiasta.
Tutkija Toini Rahtu käytti juttua ja siitä tullutta palautetta ironiaa käsittelevän teorian kehittämiseen.
Ironia on tunnetusti vaikea laji. Se palkitsee ymmärtäjänsä, mutta sulkee toiset ulkopuolelle.
Sir Vili -jutussa ironiaa rakennetaan tietoisesti. Se syntyy jo oppipoika-mestari -rooliasettelussa ja vihjeitä tiputellaan pitkin juttua.
Suomineidot-dokumenttisarjassa on tuskin pyritty rakentamaan ironiaa, vaikka joissakin kohtauksissa musiikkivalinnat siltä hieman vaikuttavatkin. Katsojana minulle tuli silti Sir Vili -juttu mieleen. Erityisesti radikaaleimman hahmon, Merin, kohdalla näytetty ristiriita aktivismin ja kotiminän välillä oli niin ilmeinen. Se ei ollut silti huvittava eikä viihdyttävä, koska asia on niin vakava.
*
Tulkintavastuun jättäminen katsojalle on rohkea valinta.
Voidaan toki miettiä, mitä muita vaihtoehtoja olisi. Sir Vili -jutun idea syntyi Sillantauksen ja Kemppaisen mukaan siitä, että tavanomaisilla journalismin keinoilla olisi ollut mahdotonta näyttää lukijoille Karppasen mielipiteitä kaikessa absurdiudessaan.
Miten Suomineidot olisi pitänyt tehdä? Eikö kuitenkin ole hyvä, että saamme tietoa ja ymmärrystä myös ihmisistä, jotka ajattelevat aivan toisin kuin me itse? Päähenkilöt olisivat tuskin kertoneet ajatuksiaan näin avoimesti, mikäli dokumentin lähestymiskulma päähenkilöihinsä olisi ollut kriittinen.
Kaikki kolme Suomineitojen päähenkilöä tunnistavat edustavansa epäsuosittua maailmankatsomusta. Puoliksi venäläinen 21-vuotias Liisa murehtii, tuleeko saamaan töitä, koska toimii aktiivisesti perussuomalaisissa. Kaikki pohtivat äitiensä suhtautumista poliittisiin näkemyksiinsä.
Merillä on sarjan aikana seurustelukumppani, joka on Merin mukaan ajatusmaailmaltaan kuin hän muutamaa vuotta aiemmin: ei vielä radikalisoitunut.
Juha Räikkä kirjoittaa Salaliittoteorioiden filosofia: Temppeliherroista liskoihmisiin -kirjassaan (Gaudeamus, 2021):
”Voitaisiin väittää, että se, että osa ihmisistä ei luota tietoa tuottaviin tahoihin ja heidän taustallaan oleviin ihmisryhmiin, ei johdu pelkästään heistä. Se johtuu myös meistä, jotka emme kenties ansaitse tuota luottamusta. Luottamus pitää ansaita, eikä sitä voi ansaita väheksymällä tietyn ihmisryhmän mielipiteitä tai olemalla piittaamatta heidän poliittisista tai taloudellisista vaatimuksistaan, jotka ovat usein varsin kohtuullisia. Niin kauan kuin yhteiskunnassa vallitsee epäkunnioittava asenneilmasto tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan, on turha odottaa, että tuo ihmisjoukko alkaisi äkkiä luottaa hyvinvoivaan enemmistöön ja heidän tuottamaansa tietoon.”
Meri Kartan kansallisvaltiovaatimuksia ei voi kutsua kohtuullisiksi, mutta olisiko jotakin ollut tehtävissä viisi vuotta sitten, ennen kuin hän radikalisoitui? Räikän mukaan meillä on kollektiivinen moraalinen vastuu seurauksista, jos emme edes yritä kuulla toisiamme.
*
Oli miten oli, rasismin vastainen viikko oli joka tapauksessa huono hetki Suomineitojen julkaisemiselle, minkä Ylen luovien sisältöjen vastaava toimittaja ja johtaja Ville Vilén myönsikin nopeasti.
Kirjoittaja Maria Lassila-Merisalo on tutkijayliopettaja HAMK Edu -tutkimusyksikössä. Hänellä on dosentuurit kirjoittamisessa ja viestinnässä.
Kuva Pexels Pixabaystä
Discussion2 kommenttia
Mielestäni tämä Suomineidot -sarja oli hyvin tehty ja mielenkiintoinen sarja, hienoa että Yleisradio uskaltaa kerrankin tehdä objektiivisen dokumentin laitapään konservatiiveistä. Jos Yle on tehnyt Elokapinastakin [Planeetta on tulessa!] dokumentin niin kyllä tämänkin [Suomineidot] dokumentin julkaiseminen on perusteltua.
Rasisminvastaiseen viikkoon kuuluu myös suomalaisiin kohdistuvan rasismin vastustaminen, minä itse näen että Kartan radikalisoituminen ainakin osittain johtuu kokemastaan kantasuomalaisuuteen kohdistuvasta syrjinnästä. Hyvin monet kansallismieliset kokevat että heitä syrjitään kantasuomalaisuuden ja valkoihoisuutensa takia, tästäkään ilmiöstä ei tulisi vaieta vaan tulisi voida puhua.
Kiitos kommentistasi, Tuomas! Meri Kartta antoi dokumentissa harmittavan vähän perusteluja näkemyksilleen. Osaisitko sinä kertoa, millaista kantasuomalaisuuteen kohdistuvaa syrjintää Kartta ja monet muut kansallismieliset kokevat ja millaisia syitä taustalla voisi olla?