Sambiassa metsää on liki 45 miljoonaa hehtaaria, kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa on metsää. Metsäsektorin koulutuksesta vastaa kolme oppilaitosta, Copperbeltin yliopisto (CBU), Sambian yliopisto (UNZA) ja Sambian metsäkoulu (Zambia Forestry College, ZFC). Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) koordinoimassa Zambia 21st Century Forest -hankkeessa tehdään yhteistyötä UNZAn ja ZFC:n koulutusten kehittämiseksi. Mietimme yhdessä ratkaisuja laadukkaan koulutuksen tarjoamiseksi hyvin niukoissa resursseissa ja rakennamme tiekarttaa muutoksessa olevaan tulevaisuuden metsäkoulutukseen.
ZFC ja UNZA järjestävät metsäopetusta yhdessä. Sambian metsäkoulu ZFC vastaa ammatillisesta koulutuksesta. Tähän kuuluu kaksivuotinen certificate-tutkinto ja kolmivuotinen diploma-tutkinto. Tähän asti ZFC on vastannut myös kandidaatin tutkintokoulutuksesta (BSc), kun taas maisterikoulutus on Sambian yliopiston UNZAn vastuulla. Nyt yhteistyötä ollaan muuttamassa: metsäkoululta on poistumassa oikeus antaa kandidaatin tutkintoja, ja ne siirtyisivät jatkossa UNZAn järjestettäväksi. Järjestelyllä on moninaisia vaikutuksia. Metsäkoulu sijaitsee Pohjois-Sambiassa, valtion luonnonsuojelualueella. Koululla oli vuosikymmeniä sitten käytössä 28 000 hehtaaria valtion metsää, nyt enää vain 14 000 hehtaaria, mutta Lusakassa sijaitsevalla UNZAlla ei ole lähellä opetusmetsiä. Metsät antavat mahdollisuuden käytännön läheisempään opetukseen.
Sambiassa, kuten suuressa osassa maailmaa, koulutus on maksullista. Opiskelijat voivat saada valtion stipendin lukukausimaksujen kattamiseen. Toinen vaihtoehto on maksaa opinnot itse. Suurin osa metsäkoulu ZFC:n opiskelijoista maksaa itse opintonsa. Metsäkoulun maksut ovat varsin alhaisia, koska hallitus sponsoroi opintoja. Yliopistoissa opiskelijoiden on mahdollista saada hallituksen stipendi, ja jos tällaisen saa, maksu on vain muutaman tuhannen kwatchan hallintomaksu. Opintomaksujen lisäksi pitää maksaa oma elämä.
Myös lukukausimaksut muuttuvat. UNZAssa kandidaattiopiskelijoilta peritään 33 000 kwatchan, nykykurssilla noin 1 150 euron, lukukausimaksu. Metsäkoulun maksut ovat noin puolet tästä; esimerkiksi diploma-opinnoissa vajaat 600 euroa vuodessa.
Ratkaisua muutokseen etsitään siitä, että metsäkoulusta tulisi yliopisto UNZAn satelliittikampus. Esitys on vielä ministeriön pöydällä. Se tuntuu etenevän hyvähenkisesti, mutta ratkaisua saadaan vielä odottaa. Keskustelussa on se, kuinka tutkimus voitaisiin yhdistää yhteistyöhön.
UNZAn maisteriohjelmissa taas suurin osa opiskelijoista on opintonsa itse maksavia, jo työelämässä olevia opiskelijoita. UNZAlla on kolme kaksivuotista maisteriohjelmaa. Näistä kaksi on hyvin suosittuja, niissä aloittaa kummassakin noin 30 opiskelijaa vuosittain. Jotkut tavoittelevat ylennystä, mutta useimmat ovat töissä metsään ja hiileen liittyvissä hankkeissa esimerkiksi kansalaisjärjestöissä. He tarvitsevat lisäosaamista muun muassa hiilen laskennassa, metsäinventaarioissa ja yhteistyössä yhteisöjen kanssa. Metsäopetus on UNZAssa maantieteen tiedekunnassa, ja kolmas maisteriohjelma erikoistuukin maantieteeseen. Tässä osallistujia on muutama vuosittain, ja he ovat pääasiassa lukion opettajia, jotka tutkinnon kautta tavoittelevat luennoitsijan paikkaa yliopistossa.
Etäopinnot ovat Sambiassakin entistä suositumpia. Etäopinnot on helpompi yhdistää työelämään, mutta etäopintoja suosii myös lukukausimaksujen joustavuus. Lähiopinnoissa ensimmäisen vuoden maksu, vajaat 800 euroa, ja toisen vuoden maksu, 280 euroa, maksetaan isommissa erissä, kun taas verkko-opinnoissa voi maksaa vaikkapa vain kurssikohtaisesti ja näin edetä opinnoissaan rahatilanteen mukaan.
Verkko-opintojen oppimisalusta on tärkeä työkalu. UNZA on kehittämässä omaa oppimisalustaa, joka olisi joustavampi ja edullisempi kuin käytössä olleet Astra ja Moodle. Amerikkalaisessa Astrassa on kallis lisenssi, ja sen käyttö on osoittautunut haastavaksi opiskelijoille.
Yhteisen hankkeen kautta etsitään paikallisesti toimivia keinoja opetuksen muuttamiseksi käytännönläheisemmäksi. Vierailu ja tutustuminen HAMKin Evon metsäopetukseen teki opettajiin suuren vaikutuksen. Opetusmetsän hyödyntäminen ja toimiva yhteistyö yritysten kanssa vakuutti. Hyvien käytänteiden siirtäminen ei aina kuitenkaan ole helppoa. Metsäkoululla haaste on opetusvälineistön puute. Myöskään autoja opiskelijoiden liikuttamiseen ei ole. Sambiassa henkilökunta kuskaa meitä omilla autoillaan tuhahdellen, että koulun autoista ei saa edes ovia auki. Opiskelijoiden kenttätyötä varten lainataan bussi lähellä olevasta Sambian toiseksi suurimmasta vankilasta. Koulun vesijärjestelmä on perustamisvuodelta 1949. Vesisysteemi on aiheuttanut jatkuvia murheita, ja nyt ensimmäisessä vaiheessa saatiin uusittua toista kilometriä putkistoa jokeen, josta vesi otetaan, ja rakennettua uusi vesitankki. Tsekin valtio on lupaillut uutta bussia, jota odotetaan tälle vuodelle.
Koulun infrastruktuurin puute heijastaa kehitysrahoittajien muuttuneita tavoitteita. Koululla on Suomen ja Tanskan rakennuttamat asuntolarakennukset, mutta ne ovat nyt jo kymmeniä vuosia vanhoja. Rahoituksen painopiste on osaamisen kehittämisessä. Tälle on varmasti tarvetta, mutta kansallisesti tuntuu olevan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, rahoittaa edes perusinvestointeja hyvän opetuksen tarjoamiseksi.
HAMK pyrkii yhteistyössään kumppaneiden kanssa pitkäjänteisyyteen. EU:n Erasmus-rahoituksen voimalla yhteistyö metsäkoulun kanssa jatkuu SUSFOR-hankkeessa seuraavien kolmen vuoden ajan. Tähän hankkeeseen mukaan tulee myös kaksi metsäkoulua Tansaniasta ja virolainen Luuan metsäoppilaitos.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
