Tiivistyvissä kaupungeissa viheralueiden tila vähenee, minkä vuoksi rakennusten julkisivujen hyödyntäminen viherrakentamisessa on entistä kiinnostavampi vaihtoehto. Kaupunkien tiivistäminen tarkoittaa usein viheralueiden vähenemistä, sillä uudet rakennukset sijoittuvat usein puistoihin ja yksittäisten tonttien pihoille. Köynnös- ja viherseinät tarjoavat monia etuja: ne parantavat asuinympäristön viihtyisyyttä, lisäävät luonnonmonimuotoisuutta ja vähentävät kaupunkien lämpösaarekeilmiötä. Suomessa köynnös- ja viherseiniä on kuitenkin suhteellisen vähän verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan. Suomen kylmä ilmasto ja huoli siitä, että kasvit aiheuttavat rakennuksille vaurioita, ovat osaltaan vaikuttaneet niiden vähäiseen käyttöön. Viherseinät tiivistyvässä kaupunkirakenteessa (VITIKKA) -hanke selvittää viherseinien käytön mahdollisuuksia Suomessa, ja hankkeen ensimmäisessä vaiheessa selvitimme kahdeksan vanhan köynnösseinän kuntoisuutta Etelä-Suomessa. Selvitämme hankkeessa sekä kasvin, että rakennuksen kuntoisuutta mittaamalla esimerkiksi vuosikasvuja ja ottamalla maaperänäytteitä. Rakenteiden kuntoa olemme arvioineet poraamalla seinään kosteustason mittauspisteitä.
Mitä huomioida köynnösseinän suunnittelussa
Köynnösseinän suunnittelussa on tunnettava köynnöksen kasvutapa, jotta osataan valita oikeanlainen tuki. Kaikille ei välttämättä tulee mieleen, että köynnöskasvit kasvavat seinää pitkin eri tavoilla. Köynnökset voidaan luokitella tukea tarvitseviin ja itsestään kiipeäviin lajeihin. Tukea tarvitsevat köynnökset kiertyvät rungon, lehtiruotien tai kärhien avulla säleikköön tai vaijereihin. Toinen ryhmä pystyy tarttumaan suoraan rakennuksen seiniin kiipimäjuurilla tai kärhien tarttumalevyillä. Esimerkiksi kiinanlaikku- ja piippuköynnökset kiertyvät tuen ympärille, kun taas köynnöshortensia tarttuu kiipimäjuurten avulla ja imukärhivilliviini tarttumalevyjensä avulla (kuva 2).
Imukärhivilliviini on tarkastelumme mukaan yleisin köynnöslaji julkisivuissa. Se kasvaa hyvin suomalaisessa ilmastossa ja on tukea tarvitsemattomana köynnöslajina helppo valinta. Etelä-Suomessa menestyisi kuitenkin myös moni muu laji, jolloin voitaisiin lisätä diversiteettiä köynnösseinilläkin. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Jätkäsaaressa sijaitseva Vihreistä vihrein -asuinkerrostalo, jonka julkisivussa kasvaa useita köynnöslajeja. Köynnösseinien istutussuunnittelussa voitaisiinkin suosia monilajisia istutuksia, jolloin varman ja vahvakasvuisen peruslajin lomassa ja pinnalla voisi käyttää täydennyskasvina esimerkiksi hentokasvuisempia mutta kukkivia kärhöjä (kuva 3). Kärhöjenkin käytössä on toki huomioitava sen menestymisvyöhykkeet.
Kasvualusta on perusta minkä tahansa kasvin hyvälle kasvulle. Köynnösseinää perustettaessa onkin tärkeää varmistaa kasvualustan riittävä tilavuus, erityisesti jos se sijoittuu läpäisemättömien pintojen viereen, sillä myöhemmin kasvualustan kokoa on tällaisessa paikassa vaikea muuttaa. Lisäksi köynnösten detaljiratkaisuissa on varmistettava, että köynnöksen kiinnittymistavasta riippumatta julkisivun ja köynnöksen väliin jää tarkoituksenmukainen ilmatila. Tämä toteutuu köynnöstuen ja kasvilajivalinnan lisäksi taimen istutusetäisyydestä huolehtimisella. Joissain tapauksissa köynnöksiä voidaan myös leikata säännöllisesti, vähintään ruodelautoihin, räystäskouruihin ja syöksytorviin hakeutuvat versot on syytä leikata pois. Varsin monet köynnöslajit annetaan meillä kuitenkin kasvaa hyvin vapaasti ilman sen suurempia leikkauksia.
Julkisivujen köynnökset tuntuvat aiheuttavan erimielisyyksiä taloyhtiöiden isännöitsijöiden ja asukkaiden kanssa. Taustalla on usein huoli kasvin vaikutuksesta talon rakenteisiin. Hankkeen ensimmäisen vuoden seurannoissa tuli esille, että eräässä taloyhtiössä imukärhivilliviini leikataan vuosittain alas, koska yksimielisyyteen sen säilyttämisestä ei ole päästy. Toisessa taloyhtiössä lähdettiin innolla mukaan hankkeeseen, jotta kosteuteen liittyviä mittaustuloksia voidaan hyödyntää köynnösseinän kohtalosta päätettäessä. Samaisen taloyhtiön asukas kertoi, että 14 metriä korkea köynnösseinä on rojahtanut alus myrskyssä kahdesti viimeisten 30 vuoden aikana. Köynnökset voivat olla asukkaille tärkeitä, eivätkä asukkaat ole yleensä niitä, jotka ensimmäisenä ovat poistamassa köynnöksiä.
Viherseinät tarjoavat uusia mahdollisuuksia kasvivalinnoille
Suomessa köynnösseinät eivät ole vakiinnuttaneet paikkaansa rakennusten julkisivuilla. Vielä vähäisemmässä käytössä ovat erilaiset viherseinät, joissa kasvien juuret eivät ole maassa vaan erilaisissa seinään asennettavissa istutusalustoissa eli moduulipohjaisissa viherseinissä. Viherseinä mahdollistaa köynnösseinää monipuolisemman kasvivalikoiman perennoista ja peittokasveista. VITIKKA-hankkeessa rakennetaan kolme erityyppistä koeseinää, joiden avulla selvitetään kasvilajien menestymistä mutta myös kasvien ja rakennuksen rajapinnan kosteus- ja lämpötilaolojen muutosta. Tutkimuksen tulokset luovat pohjan ohjeistukselle, jonka avulla köynnös- ja viherseiniä voidaan rakentaa siten, että kasvit voivat kasvaa lajityypillisesti ja talon rakenteet voivat hyvin.
Kirjoittaja
Taika Tommila, tutkimusassistentti, HAMK Bio -tutkimusyksikkö
