Uskon, etten ole ainoa, joka on joskus miettinyt, kehtaako osallistua ulkomailla järjestettävään konferenssiin tai lähteäkö vaihtoon, koska tuntee ahdistusta matkansa ympäristövaikutuksista. Kukapa ei nimittäin olisi tietoinen siitä, että ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista ja lentomatkailu merkittävä ilmastoa rasittava tekijä.
Työssäni kannustan opiskelijoita lähtemään vaihtoon, ja kansainväliset kokemukset ovatkin tärkeitä osaamisen kehittymiselle. Myös henkilöstön on hyvä laajentaa globaalia ajatteluaan ja kansainvälinen yhteistyö edellyttää joskus matkustamista. Etäosallistuminen ei aina ole vaihtoehto, ja lentäminen on usein pakollinen paha.
Mietin usein, voisiko näitä välttämättömiä – ja erityisesti ei-niin-välttämättömiä – matkoja tehdä kestävämmin ja maapalloa vähemmän kuluttavasti?
Lentämättä Leeuwardeniin ja takaisin
Toukokuussa 2024 valitsin matkustaa RUN-EU-kumppanillemme NHL Stendeniin Alankomaihin maata ja merta pitkin. Uteliaana ja ilmastoahdistusta potevana ihmisenä halusin kokeilla, miten matkustaa pohjolan perukoilta läntiseen Eurooppaan ekologisemmin, mutta kuitenkin joutuisasti — tällä kertaa kun ei oltu elämysmatkalla ja perillä piti vielä olla skarppina töissä.
Koska maata pitkin matkustaminen on suosittua, löytää verkosta runsaasti tietoa esimerkiksi reiteistä, lippujen ostamisesta tai lemmikkien kanssa matkustamisesta. Sain itse varmuutta lukemalla muiden kokemuksista Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmästä, ja parhaat reittivinkit löysin maatapitkin.netistä.
Reittini kulki ensin Turusta yölaivalla Tukholmaan ja sitten yöjunalla Hampuriin. Hampurista jatkoin junilla ja bussilla Bremenin, Leerin ja Rotterdamin kautta Leeuwardeniin. Takaisinpäin valitsin testimielessä eri reitin: Hampurista Lübeckin kautta Travemündeen, josta nappasin laivan Helsinkiin.
Miten matkani sitten oikein sujui?
Nautin matkan teosta suunnattomasti. Etäisyys tuntui luonnollisemmalta kuin ilmasta käsin, ja seurasin innolla, kuinka etelään päin mentäessä ympäristö muuttui vihreämmäksi ja kesä tuli kilometri kilometriltä lähemmäksi. Asemilla hörpin kahvia ja seurasin paikallista arkea. En kuitenkaan väitä, että maata pitkin matkaaminen on pelkkää maisemien ihastelua junan ikkunasta tai auringon maalaamia taideteoksia Itämeren yllä; siihen mahtuu paljon muutakin, myös kommelluksia.
Käyttämistäni kulkuvälineistä noin joka toinen saapui asemalleen myöhässä, ja useamman kerran sain sumplia uudet liput luukulta. Nämä hoituivat kuitenkin kätevästi, koska käyttämäni yhtiö Deutsche Bahn takaa matkaketjun. Perille saavuin lopulta muutaman tunnin suunniteltua myöhemmin ja kokonaisuudessaan kotiovelta perille matka kesti hieman yli kaksi vuorokautta, kotiinpäin joitakin tunteja enemmän. Nykypäivän perspektiivissä nopeaa matkanteko ei siis ole.
Ystävällistä väkeä osui kohdalleni koko matkan ajan. Minua opastettiin paikallisen aikataulun saloihin ja yhdessä navigoitiin oikeille asemalaitureille. Aina ei ollut täysin sujuvaa yhteistä kieltä, mutta apua sain aina.
Kansainvälisen liikkuvuuden kestävyys
Kestävä kehitys ja kansainvälisen yhteistyön ympäristövastuullisuus ovat painopisteinä Erasmus+ -ohjelmassa, ja liikkujia kannustetaan kestävämpiin valintoihin konkreettisilla toimilla. Toistaiseksi maata pitkin matkaaminen on usein kalliimpaa kuin saman matkan taittaminen lentäen. Vähäpäästöisempään matkustamiseen motivoidaankin myöntämällä vihreän liikkuvuuden lisätukea vaihtoon lähtevälle opiskelijalle, joka valitsee matkustaa vähintään puolet meno-paluumatkastaan junalla, bussilla, kimppakyydillä tai vaikka fillarilla. Kestävämpää liikkumista tuetaan Hämeen ammattikorkeakoulussa samoin ehdoin myös RUN-EU-verkoston lyhyillä vaihtojaksoilla.
Vihreän liikkuvuuden tukimuotoa on kuitenkin hyödynnetty toistaiseksi verrattain vähän. Kaikista Suomesta maailmalle suuntautuvista vaihdoista (1.9.2021–7.5.2024) vain noin 3,4 prosenttia oli vihreästi liikuttua. Samalla aikavälillä Euroopassa liikkuvuuksista noin 13 prosenttia tapahtui maata pitkin. (Opetushallitus, henkilökohtainen tiedonanto, 07.05.2024)
Kokeilisitko sinäkin?
Ekologisuus ei useinkaan kulje käsi kädessä nopeuden ja helppouden kanssa, mutta tarvitseeko kaiken aina olla tehokasta suorittamista?
Matkaan on hyvä asennoitua lempeästi: Verkkoyhteydet eivät aina toimi, mutta voisiko verkossa roikkumisen sijaan tarttua kirjaan tai treenata kielitaitoa kanssamatkustajien kanssa? Jos ei ole turhan hoppu, matkan varrella voi pysähtyä tutustumaan uusiin paikkoihin ja paikalliseen kulttuuriin lähempää. Hitaampi matkustaminen antaa aikaa reflektoida, ja kun elää jokaisen matkan vaiheen läpi, oppii arvostamaan matkustamisen mahdollisuutta uudella tavalla.
Maata pitkin matkatessa ei tarvitse olla matkustamisen ekspertti. Itse olen surkea suunnittelemaan, ymmärtämään aikatauluja ja googlemapsejakin tulkitsen poikkeuksetta väärin. En kuitenkaan välitä pienistä vastoinkäymisistä, uskallan kysyä apua ja luotan siihen, että asiat lutviutuvat, vaikka langat eivät käsissäni koko ajan olisikaan. Eikä ole pakko matkata yksin – ota kaveri mukaan! Moni reitti Suomesta kulkee Saksan kautta, joten ainakin osan matkasta voi kulkea yhdessä, vaikka määränpää olisi eri.
Maata pitkin matkaaminen on valinta hypätä seikkailuun ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle oppimaan itsestä ja matkasta. Ennen kaikkea se on asennekysymys ja arvovalinta.
Itse sain kipinän maata pitkin matkaamiseen eikä seikkailu ole jäänyt viimeiseksi. Haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia tarkastelemaan omia mahdollisuuksiaan vähäpäästöisempään liikkumiseen, olipa kyse sitten työhön tai opintoihin liittyvästä matkustamisesta tai vapaa-ajan reissuista.
Kirjoittaja
Jenna Pohjonen, asiantuntija, kansainväliset asiat
