Suomalaisen oppilaan- ja opinto-ohjauksen kulmakiviä ovat perinteisesti olleet henkilökohtainen ja luokka- tai ryhmämuotoinen ohjaus. Lisäksi perusopetuksen oppilaat osallistuvat eri tavoin toteutetuille muutaman viikon työelämään tutustumisjaksoille (TET). Osalle nuorista valinta- ja päätöksentekotilanne tuottaa pulmia, koska sen tueksi on ainoastaan mielikuvia ja kirjallista tietoa. Jossain määrin digitalisaatio on lisännyt mahdollisuutta kurkistaa ammatteihin ja konkreettiseen työhön. Silti liian usein lääkkeeksi valinnan epävarmuuteen tai tiedon puutteeseen tarjotaan lisää ohjauskeskusteluja ilman yhteyttä käytäntöön.
Vähättelemättä ohjauskeskustelun ja tiedon jakamisen merkitystä näyttää siltä, että osa nuorista hyötyy mahdollisuudesta saada omakohtaisia kokemuksia tulevasta ammatistaan tai siihen sisältyvistä työtehtävistä. Riippumatta syystä on viime aikoina lisätty mahdollisuuksia saada omakohtainen kokemus valintojen tueksi. Taustalla on muun muassa vuosikymmenien ns. produktiivisen oppimisen suuntaus, joka painottaa omakohtaisen kokemuksen merkitystä oppimisessa.
Produktiivisen oppimisen ajatuksia on sovellettu – tosin eri käsitteillä – laajalti suomalaisessa koulutuksessa ns. Oma ura-, JOPO-, ammattistartti-, työkoulu- ja vastaavissa malleissa. Yleissivistävän koulutuksen osalta lukioissa produktiivinen oppiminen ei ole saanut sijaa ainakaan samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi perinteikkäässä City as a School -lukiossa New Yorkissa. Siellä koko oppimäärä suoritetaan työelämässä eikä fyysistä koulurakennusta ole. Produktiivisen oppimisen pedagogiikkaa tutkii, kehittää ja edistää maailmanlaajuinen INEPS-verkosto.
Tarkastelen seuraavassa kahta esimerkkiä suomalaisista, lupaavista omakohtaista kokemusta ja työelämäpainotusta hyödyntävistä malleista, joihin olen saanut viime vuosina eri tulokulmista syventyä. Molemmissa on huomionarvoista, että ne laajentavat aikaikkunaa yksittäisestä tutustumis- tai kokeilupäivästä usean lukuvuoden jatkumoksi.
Työelämäpainotteinen perusopetus (TEPPO) on alkujaan vantaalainen malli. Siinä perusajatuksena on, että jokainen työelämäkokemuksista kiinnostunut perusopetuksen oppilas voi hakea TEPPO-oppilaaksi. Tuolloin osa ylempien vuosiluokkien oppimisesta tapahtuu työelämässä. Työelämäjaksot on opinnollistettu, eli oppilaan ei tarvitse tehdä ylimääräistä työtä vaan osoittaa oppimansa. TEPPO-malliin sisältyy vahva oppilaan- ja uraohjauksellinen tuki. Huomionarvoista on ensinnäkin se, että malli on tarkoitettu kaikille oppilaille riippumatta tulevaisuuden tavoitteista, jotka voivat olla käytännöllisempiä tai akateemisempia. Toisaalta toteuttaminen edellyttää koko koulun aineenopettajien jonkinasteista sitoutumista työelämäpainotteisuuteen. Tällöin yhdistyvät hallinnolliset, pedagogiset ja ohjaukselliset näkökulmat.
Nivelvaiheen opinto-ohjaus eli NOPO-opinto-ohjaus on Oulun seudulla kehitetty lisäopinto-ohjauksen malli. Olemme mukana tutkimassa mallia ja skaalaamassa sitä valtakunnalliseksi käytännöksi. NOPO on perusopetuksen kahdeksannelta luokalta toiselle astelle jatkuva prosessi, jossa oppilas saa oman koulunsa oppilaanohjaajan palvelun lisäksi nimetyn NOPO-opinto-ohjaajan, jonka kanssa suunnitellaan tarvittava polku yhteishaun ja uusiin opintoihin kiinnittymisen tueksi.
Erityistä NOPOssa on se, että oppilaat hakeutuvat palvelun piiriin ohjauksellisen tarpeen perusteella, joita voivat olla esimerkiksi valintoja ja päätöksentekoa koskevat vaikeat tunteet, vaihtoehtojen puute tai niiden runsaus. Toisin kuin aiemmissa malleissa, esimerkiksi oppimisvaikeus tai muu erityisen tuen tarve ei ole määräävä peruste. NOPO-oppilaat saavat omakohtaisen kokemuksen mahdollisuuksia mm. AmisTET- ja AmisKurkkaus-jaksojen, koulutuskokeilujen, tutustumisten, ammattilaisten tapaamisten ja vastaavien myötä. Tarkoitus on laajentaa vastaavia mahdollisuuksia myös lukio-opintoihin.
Kokemukset ja niistä oppiminen ovat osin arka akateeminen aihe. Kokemusoppimisen vanhemmissa teorioissa on osin sivuutettu kokemuksen tarkastelun ja jakamisen – reflektion – merkitys. Kaikkiin edellä nimettyihin työtapoihin se on sisällytetty kaksitasoisesti: yhtäältä vertaiskeskustelujen muodossa oppilaiden kesken ja toisaalta ammatillisemmin oman oppilaan- tai opinto-ohjaajan kanssa. Alustavien tulostemme perusteella tämä erottaa mallit luokkamuotoisesta kynä-paperi-tietokone-pohjaisesta työskentelystä ja lisää valintavarmuutta ja kiinnittymistä jatko-opintoihin.
Kirjoittaja
Jaakko Helander, tutkijayliopettaja, elinikäinen ura- ja opinto-ohjaus, HAMK Edu -tutkimusyksikkö
Aiheesta enemmän
Pekkanen, K. & Helander, J. (2019). Työelämäpainotteinen ohjaus perusopetuksessa – TEPPO-mallin tarkastelua. HAMK Unlimited Journal. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111390337
Nopo-projekti: https://www.hamk.fi/projektit/nopo-projekti/
International Network of Productive Learning Projects and Schools – INEPS: http://www.ineps.org/
