Kliinisten taitojen harjoittaminen on oleellinen osa hoitotyön opintoja ja myös opiskelijat kokevat sen tärkeäksi. HAMKin terveysalan opetuksessa on aiemmin puhuttu kliinisten taitojen harjoittamisesta eri käsittein. Laboraatio-käsite on muuttumassa taitopaja-käsitteeksi, joka sisältää ns. hoitotyön kädentaitojen harjoittelua sekä tämän jälkeen tiedon syventämistä simulaation keinoin. Itse olen mukana lasten- ja nuorten hoitotyön kliinisten taitojen opetuksessa yhdessä lehtori Tiina Hartikaisen kanssa. Avaan tässä kirjoituksessa, miten yhdessä pyrimme toteuttamaan opiskelijamyönteistä ja onnistunutta kliinisten hoitotyön taitojen opetusta.
Taitopajat opetuksessa
Taitopajat on lasten hoitotyössä jaettu eri teemoihin: sairaan lapsen hoitamiseen ja lasten lääkehoidon turvalliseen toteuttamiseen. Sairaan lapsen taitopajoissa harjoitellaan nenämahaletkun laittoa, ylähengitysteiden imemistä, lapsen tarkkailua (pews-pisteet), monitorointia, elvytystä jne. Opettaja näyttää aluksi muutaman aiheen, miten asiat tehdään käytännössä, sekä samalla käydään yhteistä keskustelua. Tarkoituksena on, että opiskelijat ymmärtävät myös taustaa esim. kenelle, miten, miksi ja missä tilanteessa nenämahaletku laitetaan. Monessa asiassa kerrataan anatomiaa ja nimenomaan lapsipotilaiden erityispiirteitä. Tämän jälkeen opiskelijat harjoittelevat jokainen vuorollaan itse opettajan näyttämän asian. Harjoittelun aikana opettaja kiertää luokassa ja varmistaa tekemistä ja osaamista. Opetettavat teemat on valittu opetukseen niin, että niiden on katsottu olevan yleisempiä ”kädentaitoja”, joita hoitaja toteuttaa lasten ja nuorten hoitotyössä. Lisäksi ne ovat asioita, joiden osaamista opiskelijalta vaaditaan myös yleissairaanhoitajan loppukokeessa.
Lasten- ja nuorten lääkehoito poikkeaa paljon aikuisten lääkehoidosta. Lääkeannokset ja antotavat määräytyvät lapsen painon, iän ja ihon pinta-alan mukaan. Lääkitysvirheitä tapahtuu eniten vääristä annoksista, pilkkuvirheen seurauksena annos voi olla jopa kymmenkertainen. Myös lapsen kasvulla ja kehityksellä on omat vaikutuksensa. Lasten ja nuorten lääkehoidon erityispiirteistä johtuen onkin perusteltua, että lasten ja nuorten hoitotyöhön kuuluvat oleellisena osana lääkelaskujen harjoittaminen. Lääkehoidon taitopajoissa lasketaan erilaisia laskuja liittyen mm. antibioottien laimentamiseen, tippojen antamiseen, inhaloitaviin lääkkeisiin ja kaasulaskuihin. Laskujen laskemisen jälkeen opiskelijat saavat itse valmistaa lääkkeet käyttökuntoon sekä antaa potilaalle (tässä tilanteessa nukelle). Lääkevirheitä voi sattua missä vaiheessa tahansa lääkkeen määräämisestä aina potilaalle antamiseen asti. Siksi on erittäin tärkeää, että opiskelijat harjoittavat kaikkia lääkehoidon vaiheita ja ymmärtävät mm. aseptiikan, neulavaran (pienet lääkeannokset) sekä laitteiden käyttöä.
Simulaatio–opetus
Simulaatiotilanteet on rakennettu niin, että opiskelijalle rakentuu kokonaisvaltaisempi käsitys potilaan hoidosta sekä tilanteista, joissa jo harjoiteltuja kädentaitoja käytetään. Opiskelijat perehtyvät ennakkomateriaalin avulla ennen simulaatioita simuloitaviin teemoihin. Simulaatiopäivänä heille jaetaan simulaatio–caset ja tavoitteet simulaatiolle. Simulaatioskenaarion käsitteleminen ennen opetusta on hyödyllistä oppimisen kannalta ja siksi jokainen ryhmä (3–4 henkilöä) saa valmistella omaa simulaatiotaan tunnin ajan. Ryhmäjako takaa, että jokainen opiskelija saa simulaatiokokemuksen.
Simulaatio on tilanne, joka monesti jännittää opiskelijoita eniten. Myös kansainvälisesti on tunnustettu, että simulaatiotilanteessa jännitystä aiheuttaa epävarmuus omasta osaamisesta, kunnioituksen puute, miten ryhmä toimii sekä oman osaamattomuuden paljastuminen (1).
Lasten ja nuorten hoitotyön simulaatioissa korostamme aina, että simulaatio on oppimistilanne ja yksi monista opetusmenetelmistä. Se antaa turvallisen ympäristön harjoitella asioita sekä osallistujilta vaadimme luottamusta sekä kannustavaa ilmapiiriä toisia kohtaan. Meillä on ns. “lupa mokata, lupa epäonnistua, lupa olla myös epävarma”. On todistettu, että epäonnistumiset ja virheet voivat itseasiassa tuottaa paremman oppimiskokemuksen opiskelijoille.
Simulaatiossa tärkein osuus on simulaation purkaminen. Opiskelijoiden itsearviointi yhdistettynä opettajan arviointiin tuottavat paremmat oppimistulokset. Lasten ja nuorten hoitotyön simulaatiossa opettajan rooli on vahvistaa teorian kytkeytymistä käytäntöön, joten monesti käymme pohdintaa vielä eri hoitotyön teemoista. Tärkeää simulaatiotilanteessa on opiskelijoille korostaa, että simuloinnissa ei tarvitse eikä usein myöskään ehdi käsitellä kaikkea asioita. Siksi täydennämme tätä osaa yhteisillä keskusteluilla.
Vinkkejä käytäntöön:
- Rakennetaan opetusta niin, että se pohjautuu hoitotyön osaamisvaatimuksiin sekä työelämän tarpeisiin.
- Luodaan opiskelijoille mukava oppimiskokemus, jossa korostetaan opetusmenetelmän moninaisuutta eikä itse suoritusta simulaatiotilanteessa.
- Luodaan selkeät ohjeistukset ja tavoitteet, jotta opiskelija tietää mitä tavoitella. Annetaan aikaa valmistautua.
- Toimitaan yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Kirjoittaja
Sanna Nieminen, terveysalan lehtori, hyvinvointiosaamisen yksikkö
Lähteet
(1) Park, J. E. & Kim, J.-H. (2021). Nursing students’ experiences of psychological safety in simulation education: A qualitative study. Nurse Education in Practice, 55. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2021.103163
