”Kun opiskelija sanoo olevansa voimaantunut, me olemme saavuttaneet tavoitteemme ja onnistuneet”, tiivistää Basil Mugonola, AgriSCALE-hankkeen Gulun yliopiston hankekoordinaattori.
Voimaantumisen hän katsoi tarkoittavan sitä, että opiskelija uskoo itseensä. Hän kokee, että hänellä on merkityksellistä tietoa ja taitoa, joilla tuotetaan ratkaisuja ongelmiin. Asenne suhteessa omaan rooliin ja ammattitaitoon on kohdallaan.
HAMKin koordinoimassa Erasmus+/EACEA-hankkeessa tavoitteena on opiskelijakeskeisyyden lisääminen opetuksessa. Kenialaisten, sambialaisten ja ugandalaisten yliopistojen kanssa haetaan paikalliseen kulttuuriin sopivia menetelmiä, joilla voitaisiin huomioida yhteistyö yritysten ja yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa opetuksessa ja saataisiin kehitettyä juuri opiskelijoiden voimaantumisen tunnetta.
Kuulemme useiden opiskelijoiden kokemuksia: John kertoo vaikuttavaksi sen, että monialainen opiskelijaryhmä pystyi yhdessä löytämään ratkaisuehdotuksia yrityksen antamaan haasteeseen. Aikaisemmasta opetuksesta puuttui ratkaisujen hakeminen; tilanteeseen tutustuminen ei riitä. Ruth painottaa kulttuureista oppimista ja tiimityötä. Yhteistyötaidot, esiintymistaidot ja ratkaisujen löytäminen korostuvat myös Alodin kokemuksissa. Voimaannuttavaksi opiskelijat kokevat myös sen, että heillä on itse valta päättää, kuinka ratkaisua etsitään ryhmässä. Aktiivinen rooli omassa oppimisessa on uutta afrikkalaisille. Tärkeäksi opiskelijat kokivat myös sen, että kaikkia kuultiin ja kaikkia tarvittiin ratkaisujen löytämiseen.
Hankkeessa tehdään kansainvälisiä haasteita, joissa useiden maiden ja yliopistojen opiskelijat useista eri pääaineista työskentelevät yhdessä. Afrikkalaisille yliopisto-opiskelijoille mahdollisuus matkustaa on huima kokemus, he voivat vasta uneksia siitä, mitä Erasmus-vaihdot mahdollistavat meidän opiskelijoillemme.
Kumppaniyliopistoissa valitaan strategisesti opettajat, jotka osallistuvat koulutuksiin. Nuoret opettajat ovat usein halukkaampia oppimaan uutta, eikä heillä ole painolastina pitkää luentoihin perustuvaa uraa. ”Kuollutta puuta”, kuten uusista menetelmistä innostunut opettaja kertoi urautuneita kollegoitaan kutsuttavan, löytyy kyllä opettajakunnassa. Opettajat, jotka ovat virkamiehiä ja varsinkin professorin asemaan päässeet, ovat hyvin itsenäisiä. Professori-nimitys seuraa mukana, vaikka työpaikkaa vaihtaisi. Opetusosaamista ei myöskään aina arvosteta. Egertonin yliopisto oli ensimmäinen, jossa hankkeen aikana suoritetut ammatilliset opettajaopinnot huomioitiin opettajien suoritusarvioinneissa, eli ylennyksissä ja palkassa. Opiskelijakeskeisyys vaatii antamaan tilaa oppijoille. Nuoret mentorit kertovat siitä, että joskus tuntuu niin vaikealta olla hiljaa. Olisi helpompi vaan kertoa ”tee tuo tai tuo asia”. Nyt pitää rajoittua olemaan vahvasti läsnä. On kuunneltava ja kysyttävä kriittisiä kysymyksiä opiskelijoita auttaessaan.
Hierarkkisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että ylhäältä päin annetaan vastaukset. Opettajien kokemus on se, että arvovaltaan ei kuitenkaan menetä siinä, että ratkaisuja haetaan yhdessä. Gulussa, kuten muissakin partneriyliopistoissa, tehdään paljon yhteistyötä maaseudun yhteisöjen kanssa. Kokemus on uusi myös kyläläisille: ratkaisuja etsitään yhdessä. Opettajien kokemus on lisääntyvä arvostus; ratkaisut ovat ehkä parempia tilanteeseen, kun ne on etsitty yhdessä, ja hyödynsaajilla on tunne siitä, että ovat itse olleet ratkaisua luomassa.
Kirkon ulkomaan avun Ugandan tiimistä Modern Tushabe tiivisti sekä teknisten koulujen että yliopistosta valmistuneiden haasteiksi paljon sellaisia asioita, joihin opiskelijakeskeisyydellä voidaan vaikuttaa. Valmistuneilla ei ole työelämään sijoittumiseen vaadittavaa oikeaa asennetta ja aloitteellisuutta. Ongelmiin tarttumista pelätään. Omaa osaamista on vaikea soveltaa aina vähän erilaisena näyttäytyviin haasteisiin. Valmistuneilla ei ole kunnianhimoa saavuttaa tuloksia ja pistää itseään peliin. Valmistuneilla on myöskin hyvin vähän roolimalleja siitä, mihin heidän tulisi pyrkiä.
Hankekokous päättyi Gulun yliopiston valmistujaisseremoniaan. Kirjoittajakin sai pukea ensimmäisen kerran elämässään brittityylisen kaavun ja hatun. Marsimme järjestyksessä soittokunnan johdolla juhlapaikalle, tohtorit ensin, sitten professorit, dekaanit ja yliopiston senaatti. Kunniakujan läpi piti tulla Ugandan presidentin juhlistamaan yli 1 000 valmistunutta. Tämä ”vieras,” kuten ohjelmassa häntä kutsuttiin, oli kuitenkin lähettänyt paikalle pari ministeriä kiireisiinsä vedoton. Meidän hankkeemme Gulun tiimistä valmistuneita oli kaksi: Irene oli yksi viidestä valmistuneesta tohtorista ja Derrick, nuori opettaja, valmistui maisteriksi. Joukossa oli myös monta uusista opetusmenetelmistä hyötynyttä kandidaatiksi tai maisteriksi valmistunutta maatalousalan opiskelijaa. He ovat ensimmäinen joukko hankkeemme hyödynsaajia, niitä nuoria ammattilaisia, jotka varmistavat yhteiskunnan hitaan, mutta varman muutoksen.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
