Opettajavaihto Afrikan helmessä

Laulukaskaiden taukoamaton siritys, kukkojen kieunta, koirien ulvonta, apinoiden huhuilu, ”riemulokkien huuto”, rummutus, liikenteen melu sekä ihmisten paljous, hymyilevät kasvot ja hyvää tarkoittavat ”mzungu-huudot”. Mzungu viittaa alun perin vaeltajaan, ja nykyisin sillä tarkoitetaan ”ilman ihoa” olevaa valkoihoista. Tämä äänien ja värien tunnelma toivotti tervetulleeksi neljännen kerran opettajavaihtoon Ugandaan, jota kutsutaan Afrikan helmeksi.

Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö on ollut yli 25 vuotta mukana Terve Afrikka -verkostossa, johon kuuluu yhteistyöyliopistot Ugandassa ja Keniassa sekä suomalaisia ammattikorkeakoulukumppaneita. Vuosien aikana verkoston kautta on jaettu osaamista puolin ja toisin mm. opiskelija- ja asiantuntijavaihtojen tuomien kokemusten kautta. Vaihtoliikenne on ollut niin vilkasta, että matkoihin olisi tarvittu 15 Ugandan Airlines Bombardier CRJ 900 -konetta. Yhteistyöverkoston toimintaan on liittynyt myös useita hankerahoitettuja projekteja, kuten opetusvälineistön kehittämistä, maaseudulla sijaitsevan kylän puhtaan veden turvaamista sekä kouluterveys- ja lounaspalveluiden järjestämistä maaseudulla asuville koululaisille. Suomeen saadut vieraat ovat rikastuttaneet opetusta ja osaamista muun muassa osallistumalla eri roolein yksikön International Wellbeing -viikoille.

Olen saanut tilaisuuden käydä opettajavaihdossa neljästi, joista ensimmäisen ja viimeisen vaihdon väliin mahtuu 22 vuotta. Tässä ajassa etenkin kumppanikohteissa on tapahtunut valtavia kehityksen askeleita niin ihmisten hyvinvoinnissa kuin yhteiskunnassakin. Terveysalan ammattilaisena iloitsen monista tunnuslukujen kehittymisestä, joita näiden vuosien välissä olen saanut seurata. Vuonna 2002 vaihtoon lähtiessäni Ugandassa eliniän ennuste oli noin 40 vuotta, vuonna 2023 jo 62 vuotta. Ensivierailun aikana maassa oli arvioiden mukaan 3,5 miljoonaa AIDS-orpoa. WHO:n artikkelin mukaan vuosien 2010–2022 välissä lasten saamien HIV-tartuntojen määrää on onnistuttu vähentämään 77 prosenttia (WHO 2023). Avaimia näihin myönteisiin muutoksiin ovat esimerkiksi avoimuuden lisääntyminen, terveysneuvonta, systemaattisten seulontojen tarjoaminen sekä ilmaiset viruslääkkeet. Toki eräänlainen stigma liittyy yhä tähän infektioon. Sen huomasi siitä, että klinikat oli nimetty leimautumiselta suojaten ”integroitujen palveluiden klinikoiksi” ja tartunnan saaneita kutsuttiin joko asiakkaiksi tai ystäviksi.

Monenlainen kehitys näkyy myös katukuvassa kestävän kehityksen askeleina. Aiemmilla matkoilla muovipussien, -pullojen ja roskan määrä teiden varsilla oli tavaton. Teiden varsilla oli tiheään haisevia ja savuavia roskanpolttonuotioita. Tällä hetkellä kaupoissa tarjotaan kuitukassit muovipussien tilalle. Toimipisteissä on lajittelupisteitä ja pullonkerääjiä näkyi kaikkialla, koska niiden kokoaminen tarjoaa pienen elannon osattomalle. Vuonna 2002 maassa ei ollut lainkaan pankkiautomaatteja ja internetpalvelut ostettiin nettikahvilasta. Kuljetin tuolloin omissa matkatavaroissa noin 30 000 euroa käteistä ja sain säilyttää niitä Suomen konsulaatissa. Kevään 2024 reissulla pärjäsi lähes joka paikassa pankkikortilla ja paikalliset käyttivät käteisen rinnalla muun muassa mobilepay-maksutapaa.

Minulta on aika ajoin kysytty, mitä saan tästä yhteistyöstä itselleni ja ammattiini. Yhteisöllisestä kulttuurista on paljon ammennettavaa opettajuuteen ja hoitotyöhön. Vierailija toivotetaan aina sydämellisesti tervetulleeksi. Kohtaamisten äärelle pysähdytään ohittamisen sijaan. Sinut kohdataan ensisijaisesti ihmisenä, osana perhettä, ja arvomaailmasi kiinnostaa kanssaihmisiä. Opetusympäristöjen tilat ovat varsin karuja, mutta oppimisen kulttuuria tukee valtava arvostus koulutusta kohtaan. Kehittyvän maan olosuhteissa koulutuspaikka on suuri lahja ja avain valosampaan tulevaisuuteen. Opetustilanteissa opiskelijat osoittavat kiinnostusta kommentein, kysymyksin ja suosionosoituksilla. Joku ryhmästä pitää kiitospuheen, jossa puhuja summaa oppimaansa. Tällaiset kokemukset liikuttavat.

Hoitotyön ammatilliseen osaamiseen kehittyvän maan todellisuus antaa paljon. Välineistön ollessa rajallista hoitotyöntekijöiden osaaminen näkyy käden taitoina, osuvien kysymysten tekemisenä tilannetta kartoittaessa. Mitään ei tuhlata vaan työ suunnitellaan huolella, jotta käytettävissä olevat resurssit riittävät. Kehittyvissä maissa kohtaa terveyshaasteita, kuten trooppisia sairauksia ja vakavia raskaus- ja synnytyskomplikaatioita, joiden hoitamiseen ei Suomessa enää juuri kerry osaamista. Ikääntyviä arvostetaan ja heidän sekä sairastuneiden huolenpidosta vastaa perhe tai yhteisö. On itsestään selvää, että sairastunutta ei jätetä yksin.