Näin toteaa eräs ensimmäisen vuoden opiskelija sosionomikoulutuksessa vuodesta 2020 käyttöön otettua opiskelun, harjoittelun ja opinnäytetyön (OHO) -ohjausmallia Outi Sallisen ja Maria Viikin opinnäytetyössä. OHO-ryhmä on pienryhmä, jossa sama opettaja ohjaa ryhmäläisiään ammatillisessa kasvussa, opinnoissa, harjoitteluissa ja opinnäytetyössä läpi opintojen. OHO-ryhmät kokoontuvat kerran kuukaudessa ja ne ovat informatiivisia sekä vertaistuellisia tapaamisia. OHO-opettajan kanssa suunnitellaan opintoja ja keskustellaan esimerkiksi opintojen aikana tai aiemmin hankitusta osaamisesta.
Sallisen ja Viikin tutkimuksessa osa tutkittavista mainitsikin OHO-ryhmän tuen merkittävänä osana opintojen alun onnistumista opettajan (OHO-ohjaajan) kysellessä opiskelijoiden kuulumisia ja antaessa henkilökohtaista apua sekä tukea. Osa tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista kertoi kokeneensa OHO-ryhmässä käydyt keskustelut rohkaisevina ja kannustavina sekä niissä saadun informaation helpottavan opintojen etenemistä ja aikataulussa pysymistä.
Sosionomikoulutuksessa on vuosien varrella ollut useita opiskelijoiden ohjauksessa käytettyjä hajautettuja toimintamalleja. Nykyistä OHO-ohjausmallia arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti sosionomikoulutuksen opettajatiimissä. OHO-mallissa ryhmien koko on noin kymmenen opiskelijaa/opettaja. Ne kokoontuvat kerran kuukaudessa ja tapaamiset on ajoitettu lukuvuodelle etukäteen.
Hämeen ammattikorkeakoulun strategia korostaa opintojen ohjauksen merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. Opiskelijat tulevat opintoihin lukuisia eri reittejä ja siksi toimivat ohjauskäytännöt ovat tärkeitä opintojen sujuvuuden näkökulmasta. Hyvä ohjaus sisältää Jussi Onnismaan mukaan aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Hyvä ohjaaja näkee osallistujat tietoisina aktiivisina toimijoina. Tärkeintä on se, millaisia havaintoja ja oivalluksia tapahtuu osallistujien mielissä työskentelyn aikana.
Sosionomikoulutus ammentaa OHO-ohjaukseen myös alan periaatteita ja arvoja: osallisuutta, toimijuuden tukemista ja yhteisöllisyyttä. Sosionomikoulutuksen tavoitteena on kouluttaa asiantuntijoita ihmisten hyvinvoinnin, elämänhallinnan ja osallisuuden tukemiseen sekä edistämiseen. Osaamista rakennetaan kokonaisvaltaisesti painottaen asiakaslähtöisiä palveluprosesseja, ennaltaehkäisevää toimintaa, asiakkaiden osallisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Opiskelija on oman opiskelupolkunsa omistaja, mutta erilaisten opiskelua koskevien valintojen tekemiseen tarjotaan opettajan ja koko ryhmän tukea. Opintojen edetessä OHO-ryhmästä muodostuu vertaisryhmä, jossa luottamus ja tuki ovat avainasemassa. Vertaistuen merkitys tulee näkyviin erityisesti harjoitteluiden ja opinnäytetöiden ohjauksessa.
Sanna Vehviläinen on tiivistänyt ohjauksen elementit kolmeen metaforaan: matka, ympäristö ja tila. Ohjauskulttuurin muutos vaatii huomion kiinnittämistä niihin kaikkiin. Matka-metafora kuvaa ohjauksen ajallista jatkumoa – OHO-ohjaus kestää koko opintojen ajan. Ympäristö-metaforalla puolestaan voidaan viitata ohjauksen rakenteisiin organisaatiossa: opiskelijoille suunnattuja ohjeita, oppimisalustoja, mutta myös ohjauksen erilaisia toimijatasoja, joita ovat esimerkiksi opinto-ohjaaja, opiskelijahyvinvointipalvelut ja opiskelijaterveydenhuolto. OHO-ohjaus on merkittävimmin muokannut ja selventänyt opinto-ohjaajan tehtäviä. Ohjauksen tilalla tarkoitetaan ihmisten kohtaamista jossakin tilassa. Ohjauksen onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi myös se, millaisia kohtaamiset ovat. Perustan hyvälle ohjaukselle luo hyvä keskustelu- ja ajatteluilmapiiri sekä joustavat vuorovaikutuskeinot ja -kanavat.
Lähes kaikki sosionomikoulutuksen lehtorit toimivat OHO-ohjaajina. Uusi toimintamalli on tuonut heille monia positiivisia ja työn mielekkyyttä lisääviä asioita. Opettajat aidosti tuntevat paremmin OHO-opiskelijansa. Toisaalta malli on tuonut mukanaan myös lisää vastuuta, paineita ja kuormitustakin ja siksi arviointi ja kehittäminen on jatkossakin tärkeää kuten Leo Buscaglia on todennut: Älä kuluta arvokasta aikaasi kysymällä: ”Miksi maailma ei ole parempi paikka?” Se on ainoastaan ajan tuhlaamista. Oikea kysymys on: ”Miten voin tehdä maailmasta paremman?” Siihen kysymykseen löytyy vastaus.
Kirjoittajat
Merja Salminen, sosionomikoulutuksen koulutuspäällikkö
Liisa Harakkamäki, sosionomikoulutuksen lehtori
