Ensimmäistä kertaa Afrikan hankematkoilla meillä onkin naistaksikuski, yliopistossa viestintää ja kulttuuritietoutta opiskellut Charity. Oman alan työpaikkaa ei ole löytynyt, joten hän alkoi taksiyrittäjäksi. Hän kuljetti meitä AgrGROW-hankkeen työpajan yhteydessä Malawissa.
Nainen taksikuskina on hyvin harvinainen. Charityn asiakkaita ovat ulkomaalaiset, eivät paikalliset asukkaat. Häntä naurattaa ajatus, että hän tarjoaisi taksipalveluita paikallisille, se ei yksinkertaisesti ole naisen rooli eikä turvallista. Naiskuskillamme on käytössä kolme viikkoa vanha Japanista käytettynä tuotu Nissan. Hän toimii ulkomaalaisia majoittavan hotellin yhteydessä ja saa sitä kautta asiakkaita.
Jos naisten autoilu on maaseudulla erikoinen asia, niin on naisten pyöräilykin. Naisten kuuluu maaseudulla käyttää pitkää hametta tai mekkoa, kaupungissa pukeutuminen on vapaampaa. Vain yhtä kylää ohittaessamme näemme pyöräileviä naisia, heilläkin on ylimääräinen kangas hameensa päällä varmistelemassa sopivaa pukeutumista. Naiset kyllä voivat käyttää polkupyörätakseja. Monet istuvat pehmustelulla tarakalla sivuttain.
Yksi iso Afrikan maanviljelyksen haaste on se, että maatöistä suuri osa on naisten vastuulla. Malawissa miehetkin voivat kuokkia pelloilla. Suokuokan heiluttaminen riisi- tai maissipelloilla on hirvittävän raskasta liki trooppisessa ilmastossa. ”Naiset ovat tottuneet raskaaseen työhön, eivät he valita”, on miehinen näkökulma.
Avioliittojen solmimisessa ja eroissa paljastuu paljon naisten asemasta. Pohjois-Malawissa morsiamesta maksetaan myötäjäiset. Maaseutukylässä hinta on koskemattomasta morsiamesta noin 10 lehmää. Naisesta, joka ei enää ole neitsyt, maksetaan 3–4 lehmää. Naisesta, jolla on jo lapsi, maksetaan ehkä yksi lehmä tai jotain pienempää tavaraa.
Perinteisessä avioliitossa myötäjäisten maksaminen merkitsi sitä, että mies vei morsiamen omaan kyläänsä. Nyt avioliitot solmitaan pääsääntöisesti virallisesti. Alin naimaikä on lain mukaan 18 vuotta.
Nykyisellään myötäjäiset voidaan maksaa myös rahana, lehmän hinnan kautta laskien. Lehmä maksa 150 yhdysvaltain dollarista reiluun pariin sataan dollariin.
”Vähintään 15 lehmää”, vastaa Charity kysymykseen, paljonko hänen kaltaisestaan koulutetusta naisesta maksetaan myötäjäisiä. Koulutetulle naiselle hyväksyttäisiin todennäköisesti vain koulutettu puoliso. Muuten Charity kertoo, että nuoret saavat pääsääntöisesti itse valita kumppaninsa.
Malawin keski- ja eteläosista löytyy kulttuureita, joissa perinteinen kaava rikotaan: vävy muuttaa morsiamen kotikylään. Ilman rahaa tästäkään avioliitosta ei selvitä. Sulhasella on oltava rahat talonrakennukseen uudelle perheelle.
Tämä ei kuitenkaan tee naisen asemaa sen kummemmaksi, sama työnjako pätee edelleen; naiset ovat vastuussa kotitöistä. Kyläpäällikkö osoittaa uudelle perheelle maan, jonne mies rakentaa.
Ero kulttuureiden välillä tulee esille erotilanteissa. Pohjois-Malawissa eron myötä vaimon perhe maksaa takaisin myötäjäisiä. Takaisinmaksun suuruus sovitaan tapauskohtaisesti. Etelä-Malawissa eron myötä talo jää vaimolle ja lapsille. Joskus tosin miehet kertoman mukaan suuttuvat tästä niin paljon, että hajottavat rakentamansa talon.
Lapset kuuluvat molemmille, mutta viime kädessä isän suvulle. Pienet lapset annetaan eron myötä yleensä äidille, joka muuttaa takaisin vanhempiensa kotiin. Iän karttuessa lasten odotetaan palaavan isän huostaan. Pohjoisosan kulttuureissa isän odotetaan maksavan lasten kasvatuksesta. Kotitalon vaimolle jättäneet miehen lapset siirtyvät erotilanteessa äidin veljien vastuulle.
Eroaminen ei kuitenkaan ole tavallista. Puolisot saattavat pysyä yhdessä, vaikka elämät olisivat käytännössä erkaantuneet. Tuomarin sijaan astuvat lapset, jos he ovat jo täysi-ikäisiä. He saattavat haluta suojella äitiään, joka jää kotitaloon asumaan, ja mies joutuu rakentamaan uuden talon mahdolliselle uudelle puolisolleen.
Sukupuolten välistä tasa-arvo mittaavassa YK:n indeksissä Malawi on sijalla 173 yhteensä 188 valtion joukossa.
Malawin hallitus on sitoutunut parantamaan tyttöjen ja naisten asemaa. Käytännössä toimet ovat riittämättömiä. Toimia tarvittaisiin naisten taloudelliseen toimintaan osallistumisen parantamiseksi, tyttöjen koulutuksen kehittämiseksi ja esimerkiksi naisten suojelemiseen kotivälivallalta.
Meidän hankkeessamme naisten osallistumisesta on jouduttu keskustelemaan. Työpajoihin esitettiin osallistujiksi vain miehiä. Perusteluissa kuultiin, että sopivissa asemissa olevia naisia ei ole, mutta lopulta vääntämisen jälkeen löytyi naiset, jotka saivat osallistua. Hankkeelle he ovat kullanarvoisia, sitoutuneita ja työteliäitä.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
