Ilmastomme muuttuu, se on tosiasia, jota emme pääse pakoon, eikä sen vaikutuksilta voida ummistaa silmiä. Yhtäältä se tarkoittaa pidempää kasvukautta mahdollistaen uusien viljelykasvien viljelyn, toisaalta sään ääri-ilmiöitä ja uudenlaisia tauteja ja tuholaisia. Pitkät helle- ja kuivuusjaksot haastavat sekä viljelyä että viljelijää. Toki kuivuuden vastapainona saadaan runsastuvia sateita, vaikkakin maatalousyrittäjän kannalta usein ihan väärään aikaan. Tällä hetkellä kukaan ei varmuudella pysty sanomaan, minkälaisen maailman tulevaisuus tuo tullessaan, mutta vielä on omilla toimilla mahdollisuus vaikuttaa siihen.
Ilmasto on aina muuttunut, mutta ei vielä koskaan sellaisella vauhdilla kuin nyt. Haasteena ei ole sinänsä muutos vaan sen vauhti. Kuinka maatalousyrittäjä sitten pystyy nämä toimintaympäristönsä muutokset hyödyntämään tai tarpeen mukaan kampittamaan? Sopeutuminen taitaa olla avainsana. Sopeutuminen uuteen ilmastoon on pitkälti riskienhallintaa ja todennäköisesti myös luopumista totutuista toimintamalleista sekä uusien omaksumista. Esimerkiksi aidolla kasvipeitteisyydellä parannetaan maan kasvukuntoa, jonka myötä runsaiden sateiden aiheuttamat eroosio ja ravinnevalumat vähenevät. Tuotantopanokset pysyvät pellolla ja maatalousyrittäjän kukkaro kiittää. Pellon kasvukuntoon voi vaikuttaa myös monimuotoisella, omalle maatilalle sopivalla viljelykierrolla. Hyväkuntoisella maaperällä pärjätään paremmin myös niiden sateiden välissä olevien kuivien jaksojen aikana. Ihmisten kulutustottumuksetkin muuttuvat, olisiko maatalousyrittäjän leipä leveämpi, jos tuotettaisiin enemmän sitä mitä kuluttajat haluavat ostaa? Myös tuotantopanosten kotimaisuuteen sekä ravinteiden kiertoon on hyvä kiinnittää huomiota. Pystyisikö olemaan vähemmän riippuvainen muista?
Nyt onkin loistava aika kääriä hihat ja hienosäätää omaa toimintaa ja oman maatilansa muutosjoustavuutta, sitä kuuluisaa resilienssiä, kohtaamaan kestävämmin muutoksen tuulet. Ne rajummatkin.
Onko maatalousyrittäjälle tarjolla muunlaista roolia kuin pelkkä sopeutujan pesti? Miltä kuulostaisi ratkaisijan rooli? Maataloutta on moitittu ilmasto-ongelmien yhdeksi aiheuttajaksi, mutta maatalousyrittäjällä on tähän liittyen myös ratkaisunavaimet taskussaan. Omilla valinnoilla ja teoilla on suuri merkitys. Maatalousyrittäjillä on elinkeinoaan harjoittamalla mahdollisuus suojella ja hoitaa maatalousmaita sekä metsiä, hillitä ilmastonmuutosta. Maatiloilla on sopivat puitteet lisätä oman toimintaympäristönsä luonnon monimuotoisuutta ruuantuotannon ohessa, toimia elinympäristönä kaikelle sille elonkirjolle ja sitä kautta taata ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen, kuten pölytyksen, toimivuus jatkossakin. Tästä ratkaisijan roolista saisi olla enemmänkin ylpeä ja paukutella henkisiä henkseleitä. Muututaan ja sopeudutaan, eikä pelkästään odoteta, että muut tekevät ensin vaan ollaan itse eturintamassa näyttämässä mallia!
Kirjoittaja
Elina Kuusela-Hurmeranta, opiskelija-assistentti, agrologiopiskelija
Hämeen ammattikorkeakoulu on osatoteuttajana Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila Hämeessä – MaKe Häme ja Kestävästi ja vastuullisesti toimiva maatila Kaakkois-Suomessa – MaKe Kaakkois-Suomi -hankkeissa. Osana näitä hankkeita järjestettiin Miten ilmasto vaikuttaa maatalouteen ja maatalouspolitiikkaan -webinaari, joka toimi tämän tekstin lähteenä ja innoittajana. Webinaarin asiantuntijoina toimivat Liisa Pietola, vanhempi neuvonantaja, Sitra, Jukka Rantala, asiantuntija, MTK, Jaana Sorvali, erikoistutkija, Luke, Tapani Yrjölä, lehtori, HAMK ja viljelijät Topi Maanela sekä Elina Tuiskunen, Soidinsuontila. Webinaarin esitysmateriaalit löydät hankkeen kotisivulta.
