Ajatus systeemisestä muutoksesta on levinnyt useisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Yhä useampi yhteiskunnallinen haaste on luonteeltaan monimutkainen, eikä ratkaisu näihin ongelmiin voi perustua yksittäisiin tai pintapuolisiin toimenpiteisiin. Systeeminen muutos tarkoittaakin rakenteiden, toimintatapojen ja näiden välisten vuorovaikutusten samanaikaista muutosta, jonka tavoitteena on luoda edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille (Sitra, n.d.). Vaikka systeemitarkastelut sijoittuvat usein kaupunkimittakaavaan, liikemaailmaan tai tiettyyn ammattialaan, voi niitä hyödyntää myös oman pientalotontin ja sen hoitotapojen tarkasteluun.
Nykyiset pihanhoitotavat ja -tottumukset ovat jumittuneet ajatukseen, jossa piha nähdään staattisena ja muuttumattomana kokonaisuutena, vaikka se suurilta osin koostuu elävistä kasveista, eliöistä ja näiden välisistä vuorovaikutussuhteista. Luonto on jatkuvassa muutoksessa, mikä näkyy muun muassa vuodenaikojen vaihteluna, kasvien kasvuna ja kuolemisena sekä maaston muovautumisena ajan saatossa. Samalla tavalla myös piha on jatkuvassa muutoksessa erilaisten prosessien vaikutuksesta, vaikka ihminen pyrkiikin vaikuttamaan näihin muutoksiin.
Yksi pihassa vaikuttava luonnon prosessi on hiilenkierto. Pihakohtainen hiilenkierto alkaa, kun kasvit yhteyttämisen välityksellä ottavat ilmassa olevan hiilidioksidin käyttöönsä. Kasvit käyttävät hiiltä kasvuun sekä varastoivat hiiltä kasvin eri osiin ja maaperään. Hiili siirtyy kasvista maaperään juurten erittämien yhdisteiden välityksellä sekä kasvien maatuessa. Maaperässä olevat hajottajamikrobit hajottavat kuolleita kasvinosia ja hyödyntävät siinä olevaa hiiltä energian tuottamiseen ja lisääntymiseen. Samalla osa hiilestä päätyy hiilidioksidina takaisin ilmakehään, mutta osa hiilestä sitoutuu pitkäksi aikaa maaperään, muodostaen hiilivaraston. (Koponen, 2024, s. 4) Tämä jatkuva prosessi on kiinteä osa pihaa, vaikkei sitä tiedostaisikaan.
Koska noin puolet orgaanisesta aineksesta on hiiltä, pihakohtaista hiilenkiertoa voidaan havainnoida seuraamalla juuri orgaanisen aineksen kiertoa. Eräs yleinen keino kierrättää orgaanista ainesta on kompostointi, joka onkin mainio tapa hyödyntää orgaanista ainesta ja samalla tukea pihakohtaista hiilenkiertoa. Nykyiset pihanhoitotavat kuitenkin perustuvat eräänlaisen siisteyskäsityksen ympärille, jossa kaikki pihalla syntyvä orgaaninen aines halutaan hävittää mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi polttamalla tai viemällä se suoraan kompostiin, jolloin pihanhoitotavat ovat hyvin kompostikeskeisiä. Muita orgaanisen aineksen käsittelytapoja ei harkita, eikä välttämättä edes tunnisteta, vaikka piha tarjoaa siihen monia mahdollisuuksia. Tällaisiin jumiutuneisiin pihanhoidon tapoihin ohjaavat monet nykyaikaiset pihanhoito-oppaat ja -ohjeet sekä tv-ohjelmat, joissa puutarhat ja pihat usein kuvataan siisteinä ja siten myös muuttumattomina.
Sen sijaan, että lehdet haravoitaisiin lehtikompostiin, ne voitaisiin haravoida pensaiden juurille katteeksi, silputa ruohonleikkurilla nurmikolle tai kääntää kasvimaahan maatumaan. Risuja ei tarvitse polttaa, vaan niistä voidaan tehdä silppua kompostin kuivikkeeksi, pensaiden katteeksi tai oksista voidaan rakentaa lahoaita. Perennojen alasleikkaaminen syksyisin ei ole välttämätöntä, sillä suurin osa lehtimassasta hajoaa paikoilleen seuraavaan kesään mennessä ja kukkavarret voi jättää talventörröttäjiksi ja leikata ne vasta keväällä esimerkiksi perennapenkin katteeksi tai kompostin kuivikkeeksi. Nurmisilpun voi jättää paikoilleen hajoamaan tai sitä voi kerätä perennoille tai kasvimaalle katteeksi. Tapoja kierrättää orgaanista ainesta pihan eri osissa on monia, mutta ne pitää vain tunnistaa.
Pientalon piha on elävä kokonaisuus, jota ihminen muokkaa jatkuvasti. Pihanhoitotapojaan ja käytäntöjään päivittämällä ihminen voi tukea pihan muuttumista pihaekosysteemiksi, jossa erityisesti hiilen sitominen ja varastointi toimivat paremmin. Tämä muutos vaatii nykyisten pihanhoitotapojen ja -käytäntöjen reipasta tuuletusta ja asenneilmapiirin muutosta niin harrastajilta kuin viheralan ammattilaisilta. Parhaimmillaan pihan rakentamisesta ja hoitamisesta voi syntyä systeemi, jossa hiili kiertää pihakasvillisuuden, karikkeen ja ruohosilpun sekä keittiöjätteen välillä.
Kirjoittaja
Anu Koponen, projektitutkija, HAMK Bio -tutkimusyksikkö
Blogi perustuu pihaekosysteemin hiilenkiertoa selvittäneeseen projektiin, joka on osa Co-Carbon-hanketta.
Lähteet:
Koponen, A. (2024). Hiiliviisas pihaekosysteemi [YAMK-opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013673
Sitra. (n.d.). Tulevaisuussanasto: Systeeminen muutos. Sitra. https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/systeeminen-muutos/
