Tuoksu on niin voimakas. Afrikan tuoksu, tuo määrittämätön lämpimään sekoittuva luonnon, liikenteen ja ihmisten tuoksu. Keskiyöllä se on ehkä vielä vahvempi, kun liikennettä on vähemmän. Olen Kamerunissa Länsi-Afrikassa maatalousyliopistojen verkoston kokouksessa esittämässä hankkeemme tuloksia. Ajamme läpi hiljaisen kaupungin, ajamme hiljaisuudessa. Taksikuski ei innostunut minun hyvin murtaen puhumasta ranskan kielestä. Ehkä hänkin on väsynyt.
Elämää kaupungilla vielä on. Isoja miesryhmiä viettämässä aikaa, ja tienvarsimyymälöitä on auki. Tarjolla näkyy olevan ainakin elektroniikkaa ja olutta. Yritteliäillä ravintoloitsijoilla nuotiot hiipuvat lihavartaiden alla. Naisia näemme yhden ryhmän korkeissa koroissa ja lyhyissä hameissa kadunkulmassa.
Hotellin nimikyltissä on rohkeasti neljä tähteä. Kolmannella yrittämällä löydämme huoneen, jossa ei ole jo asukasta. Siellä ei tuoksu neljältä tähdeltä. Epäilen tuoksun johtuvan siitä, että laattojen saumoista ja lattioiden reunoista rakenteisiin menee kosteutta, ja tuohon hajuun sekoittuvat vahvat pesuaineet. Aamulla on pakko tunnustaa, että on ehkä helpompi, jos siirryn eurooppalaisempaan hotelliin.
Kaupunki on täynnä toinen toistaan kolhiintuneempia ja naarmuisempia keltaisia, pieniä takseja. Taksinkuljettajani Maurice vie minut uuteen hotelliin, ja pienen etsiskelyn ja parin tuloksettoman ajo-ohjeen kysymisen jälkeen löydämme hotellin. Konferenssikeskukseen taas siirryn hotellin taksilla. Nämä ovat vähän kalliimpia, ja hinta vielä nousee, kun pyydän kuittia. Valtio ottaa kuulemma kuitillista ajoista veron, joten kuski siirtää sen suoraan asiakkaalle. Taksin radiossa soivat kauniit ranskalaiset iskelmät.
Internet toimi aamulla loistavasti. Kun ihmiset heräilivät, alkoi toinen todellisuus. Satunnaisesti netti on, ison osan aikaa sitä ei ole tai se on liian heikko. Nyt ainakin selvisi miksi, meidän verkkokoulutuksemme täällä on ollut hankaluuksissa. Ei osallistuminen motivoivaa ole, jos verkko on päällä vain pätkittäin, epileptisesti kuten paikallinen kuvasi. Asiat osataan ottaa myös huumorilla.
Minun edellisestä Länsi-Afrikan käynnistäni on monta vuotta. HAMK Bio -tutkimusyksikönhankkeita on itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Tämä tuntuu niihin hankemaihin verrattuna ihan toiselta maailmalta. Yksi iso ero on puheessa. Täällä puhutaan hyvin hiljaa. Ja hymyillään harvoin. Sanoista ei millään meinaa saada selvää, olivat ne ranskaa tai englantia, kun puhutaan melkein kuiskaamalla. Puhe on kylläkin hyvin kohteliasta. Afrikassa hiljainen puhe liittyy valta-asemaan, isot päättäjät puhuvat hyvin hiljaa. Täällä kaikki puhuvat hiljaa. Toisaalta ystävällisyys on sydäntälämmittävää; huoneeseeni liittyviä asioita selvittäessään naisvirkailija pyyhki sormellaan hammastahnatahran poskestani.
Ruoka Länsi-Afrikassa on hyvin vahvasti maustettua. Kertovat, että paikalliset matkustavat chilipurkki taskussaan, jotta saavat kotoista tuntua ruokaan maailmalla. Meille tarjoillaan konferenssiruokaa, kaikille sopivasti maustettuna.
Tapaan ensimmäisenä päivänä professorin Sudanista. Hän osallistui meidän koulutuksiimme viime vuonna. Sudanilaiset yliopistot pyysivät, että järjestäisimme heille lisää opettajien koulutusta. Sitten puhkesi sota. Mies kertoo, kuinka edellisenä päivänäkin oli taisteltu hänelle läheisissä paikoissa. Hän ja lukuisat muut yliopistolaiset ovat muuttaneet perheineen Kampalaan, Ugandaan. Yhteiskunta on pysähdyksissä. Me ei tästä sodasta enää kuulla, on menossa vielä kiivaampia sotia. Mies on selvästi tuskainen. Hän on muslimi, ja näin edes häntä koskettaminen ei ole mahdollista. Sanoja on vähän.
Avajaisiin odotetaan maan presidenttiä. Paikalle tulee ministeri presidentin valtuuksilla. Kamerunia johtaa maailman pisimpään vallassa ollut vaaleilla valittu valtionpäämies. Marraskuussa 2023 Paul Biya juhlii 41 vuotta vallassa. Puheissa toistuu presidentin puhuttelu visionääriseksi johtajaksi. Alkuvuodesta 2023 hän täytti 90 vuotta. Presidentin rinnalla on 36 vuotta nuorempi ensimmäinen nainen, Chantal. Yhdeksi presidentin saavutukseksi mainitaan se, että nyt Kamerunissa aikuisista naisista kolme neljästä on lukutaitoisia. Tilastollisesti Kamerun on alemman keskitulon maa. Maata kuvataan pienois-Afrikaksi, niin moninainen se on. Yksin kieliä on vähintään 250. Nyt maata repivät kuitenkin kieleen liittyvät levottomuudet, uhreja on jo tuhansia.
Kaupunkiin saavuttaessa liikenneympyrässä on iso riemukaari ja siinä teksti: rakastan maatani Kamerunia. Rohkeasti olemme alkaneet miettiä, että tänne voisimme yrittää rakentaa seuraava maatalousyrittäjyyttä kehittävää hankettamme.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
