Sanna ja Arja istuvat virtuaalikahvilla oppilaitoshyvinvoinnin erikoistumiskoulutuksen suunnittelupalaverin jälkeen. Pandemian aikaiset tutkimukset kertovat, että hyvinvointi on heikossa hapessa, fyysinen etäisyys ei välttämättä ole kompensoitunut henkisenä läheisyytenä. Sosiaalinen eristäytyminen on noussut monessa tutkimuksessa yhdeksi kriittiseksi tekijäksi. Hyvinvoinnin narratiivissa pandemia ja sen vaikutukset näyttäytyvät lähinnä kielteisinä, negatiivisina kuormitustekijöinä ihmisten elämässä.
Tässä kirjoituksessa lähtökohtana on kokemus ja innoittajana toimii Nuorisotutkimusseuran Poikkeusolot-kirjoitussarjan artikkeli “Se on saanut ajattelemaan ja pannut stopin elämään” – nuorten ristiriitaiset kokemukset koronapandemian ensimmäisistä kuukausista https://www.nuorisotutkimusseura.fi/poikkeusolot(13.6.2021). Kokeilemme erilaista aineistonkeräämisen ja yhteiskirjoittamisen menetelmää. Kokemuksemme artikkelista sekä sen kautta syntyneet ajatukset keskusteltiin, nauhoitetiin ja litteroitiin Teamsin työkalulla. Dialogi artikkelista toimii sekä aineistona että kokemuksellisen oppimisen välineenä.
S: Ensimmäiseksi huomasin tuloksen, että neljännes vastaajista, 26 %, oli kommentoinut, ettei koronalla ollut vaikutusta omaan elämään. Miten on mahdollista? Kuitenkin puhutaan hyvinvoinnista.
A: Kiinnitin samaan huomiota. Meillä viestintä keskittyi tuomaan enemmän kauhukuvia, varoittavia esimerkkejä etenkin pandemian alussa. Siihenkin nähden neljäsosa vastaajista on paljon.
S: Totta, joillekin on ollut varmaan helpotus olla pois sosiaalisista kontakteista ja ehkä sen takia vastannut, että ei ole vaikutusta. Ja, jos ennen koronaa tilanne oli se, ettei ollut paljon sosiaalisia verkostoja, tai että on voinut huonosti, niin ei korona ole tätä tilannetta millään tavalla muuttanut.
A: Mehän emme tiedä vastaajien taustaa tai lähtötilannetta. Mutta silti, olisiko sattunut otokseen näin iso joukko niitä, joilla meni huonosti jo ennen koronaa? Ja se, että niitä oli 12 vai 13 erilaista teemaa, joista oli tullut kommentteja, eli mitkä asiat ovat koronan takia muuttuneet tai mihin se oli vaikuttanut. Aika paljon. Kun katsoi taulukkoa missä havainnot oli jaoteltu eri ikäkausien mukaan, siellä näkyy selvästi asiat, jotka eri ikävaiheissa eri ihmiselle on tärkeitä. Nuorilla vaikutukset kouluun ja oppimiseen oli korkealla, kun taas nuoret aikuiset, jotka ovat työssä, niille taas muut asiat.
S: Koronahan ei ole välttämättä ollut kaikille huono juttu. Kun katsoo vastauksia ikäryhmittäin niin mitä nuoremmista kysymys, sen enemmän mainintoja on koronan vaikutuksesta kouluun ja opiskeluun. Siellähän oli kommentteja, että hyvää on ollut koulukiusaamisen loppuminen.
A: Kategoriassa Muutos ja sopeutuminen se menee päinvastoin. Ikäryhmässä 12–14 vuotiaat vain 1 % kommenteista liittyi muutokseen ja sopeutumiseen, kun taas ryhmässä 20–25 tämä oli 11 %. Olisiko tässä inhimillinen tilannekuva – mitä vanhemmaksi tulee, sen haasteellisempaa on sopeutua muutoksiin ja hallita niitä.
S: Rutiinit luo turvaa. Ehkä nuori on paljon uteliaampi kuin me – haluaa kokea ja kokeilla, eikä muutos aiheuta niin suurta vaikutusta, kun vakiintuneita rutiineja ei ole ehtinyt niin paljoa muodostua. Hienoa oli erilaiset variaatiot eri ikäryhmien välillä. Esimerkiksi, miten kuvattiin oman elämän ja ylipäätään hyvinvoinnin ja terveyden arvostamista. Kuvaus saattoi olla myönteinen tai kielteinen, muttei koskaan yksiselitteinen, yksinkertainen tai kaikilla samanlainen. Tässä näkyy kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin subjektiivisuus.
A: Kielteiset vaikutukset liittyivät eristäytymiseen, rajoituksiin ja pelkoon, että tartuttaa läheiset. Positiivisia oli yleisen elämänrytmin ja arjen rauhoittuminen ja kokemus, että selviytyy. Jäin miettimään, että juuri tuo selviytymisen tunne, toimijuus ja ehkä syvällisempi ajattelu omasta ja maailman menosta. Pitäisi varmaan pysähdellä useammin, mutta omaehtoisesti ilman katastrofin uhkaa. Mikä on sun mielestä tämän artikkelin keskeinen pointti?
S: Koronakokemus on subjektiivinen. Siihen tämä minusta kiteytyy. Puhutaan siis kokemuksista*, joita on tutkittu. Ja siitä on hankala saada mitään yhtä yleistettävää kokemuksen prototyyppiä. Voidaan olla varmoja vain siitä, että korona on vaikuttanut. Vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisillä.
*Arkiajattelussa kokemus voi tarkoittaa mielikuvia, odotuksia, havaintoja, tapahtumia, tunteita, aistireaktioita sekä tiloja ja tilanteita, joissa syntyy itsekoettuna tai toisen kokemuksen kautta jotain muistettavaa. Tutkimuskohteena kokemus vie tieteenfilosofiassa fenomenologiaan. Fenomenologia viittaa tutkimussuuntaan, jossa korostuu ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuva tiedon tuottaminen. Tieto on ihmisessä ja se välittyy henkilökohtaisten aistimusten, kokemusten ja elämysten kautta. Kokemus voidaan nähdä systeemisenä tilana; kehollinen, henkinen/tajunnallinen ja tilallinen/kontekstuaalinen (Rauhala L. 2005). Oppimisen kontekstissa (Kolb 1984) oppimiseen tarvittavaa tietoa kerätään kokemuksista ja havainnoista. Uusi tieto syntyy tekemällä, kokemalla, reflektoimalla ja käsitteellistämällä.
Kirjoittajat: Sanna Heino ja Arja Puustinen, HAMK AOKK
