Kestävän opinpolun virtaavuus

”Jokainen teko ja tekemättä jättäminen on kannanotto jonkinlaisen maailman puolesta – ja jonkinlaista maailmaa vastaan. Tulevaisuuden tekijäksi ryhtyvä kansalainen asettuu jokapäiväisillä teoillaan ratkaisijan rooliin. Ratkaisijana hän lunastaa oman paikkansa ainutkertaisessa elämässä. Pienistä ratkaisuista kasvaa puroja, jotka muodostavat maailmaa muuttavan joen. Mutta puro syntyy yksittäisistä metsään satavista pisaroista.”
Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2020. Sivistys vaurautena. Radikaalisti. mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. 

Vesiekosysteemissä vesi on elinehto sen eliöille. Virta saa alkunsa pienistä noroista ja puroista ja se kasvaa vähitellen joeksi. Siihen liittyy pienempiä sivujokia ja lopuksi joki laskee mereen. Vesi palautuu maalle sateena ja valuu uudelleen puroihin ja siitä jokeen. Tämä kierto toistuu aina uudelleen ja virrassa riittää vettä.   

Aivan kuten vesi on elämää ylläpitävä elementti vesiekosysteemissä, niin kestävän elämäntavan mukaiset toimenpiteet auttavat meitä säilyttämään oman elinympäristömme elinvoimaisena rajoittamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Veden virtaus symboloi kestävää kehitystä, sen virtaavuutta ihmisten, sukupolvien ja toimijoiden välillä (kuva 1). Lähteistä, puroista, ojista ja kosteikoista kasvava virta kuvastaa kestävyysosaamisen kertymistä oppijan polulla. 

Päätöksenteon ja koulutuksen suuri haaste on se, että ilmastotoimet vaativat monialaista ja monitieteellistä lähestymistä. Monialaisen, koulutusasteet ylittävän kestävän elämäntavan opinpolun mahdollistaminen luo oppijalle valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Kestävän elämäntavan opinpolun käyneellä tulee olemaan vastaus siihen, mitä heiltä kysytään tulevissa työhaastatteluissa: Millaista ilmasto-osaamista sinulla on? Muutoksessa merkitykselliset asiat tunnistava ja ne kokonaisuudeksi yhdistävä ihminen ymmärtää myös yksilön roolin osana ympäröivää maailmaa. Hän tavoittelee kestäviä ratkaisuja ja perustaa päätöksensä ekososiaalisen sivistyksen viitekehykseen. Avain yhteiskuntien ekososialisaatioon on koulutuksessa tapahtuvassa muutoksessa (Keto ja Foster. 2020. Ecosocialization  an Egological Turn in the Process of Socialization. International Studies in Sosiology of Education). 

Virtaavuus-metafora  

Eri kouluasteiden toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen innoittamana loimme kestävyysosaamisen kertymistä kuvaamaan virtavesiekosysteemi-metaforan (kuva 1). Tavoitteenamme on, että virtaus-metafora toimii työkaluna pohdittaessa kestävän kehityksen teemoja yksilön, organisaation ja ympäröivän yhteiskunnan näkökulmasta. Ajatuksemme visualisoi Maria Luna Tescari, kuvittaja ja biologian opiskelija Pavian yliopistosta, Italiasta. 

Kuvaa on tarkoitus hyödyntää keskustelun pohjana. Keskustelun kuluessa on hyvä huomioida, että kestävyyden kaikki osa-alueet: ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyyden ulottuvuus tulee tarkasteltua. Keskustelujen avulla voidaan selkiyttää sitä, ovatko toimijat kestävyyden tiedonvälittäjiä, sillanrakentajia vai uusien toimintamallien ja käytännön ratkaisujen innovoijia? 

Alla on esimerkki kuvan teemasta ja siitä johdetuista ajatuksista kestävyyden eri ulottuvuuksien näkökulmiin. 

Vihje: Kuvan vasemmassa ylälaidassa aikuinen kertoo kahdelle lapselle tarinaa. 

• Ekologinen kestävyys: luontosuhde, oppimisympäristö.  
• Kulttuurillinen kestävyys: kulttuuriperintö, tarina metsästä.  
• Taloudellinen kestävyys: kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen. 

Kuvan hyödyntäminen koulutuksen ja koulutusorganisaatioiden kehittämisessä 

Kuvan visuaalinen tyyli on tarkoituksella valittu sellaiseksi, että se antaa mahdollisimman paljon tilaa sen soveltamiseen eri tilanteisiin. Varhaiskasvatuksessa toimivin menetelmä saattaa olla, että lapset itse poimivat kuvasta heitä kiinnostavia elementtejä ja alkavat kertoa kuvan tarinaa. Aikuiset taas löytävät kuvasta elementtien symbolisia merkityksiä ja niiden vaikuttavuutta sekä syy-seuraussuhdetta tarkastelemalla päästään keskustelemaan kestävyyden merkityksellisyydestä, yksilön ja organisaation vastuusta sekä arvovalinnoista. Puuttuuko kuvasta jotakin oleellista? – kysymyksellä voidaan saada esim. oma lähiympäristö, asenteet, arvopohja, johtamiskulttuuri, organisaation rakenne tai yhteiskunnallisessa keskustelussa tärkeät asiat mukaan pohdintaan. 

Kestävän kehityksen perusteiden osaaminen on tulevaisuuden tärkein osaaminen vuonna 2035 (Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia). Kestävyys- ja vastuullisuusteemat läpileikkaavat koko yhteiskunnan toimialasta ja organisaatiosta riippumatta. Julkisen keskustelun ja poliittisten päätösten lisäksi tarvitsemme arkisia kohtaamisia, ajatusten vaihtoa ja mahdollisuutta oppia toisiltamme kykyä tehdä kestäviä valintoja. 

Teksti: Hämeen ammattikorkeakoulun biotalousosaamisyksikön johtaja Mona-Anitta Riihimäki, Kestävä kehitys-koulutuksen koulutuspäällikkö Tero Ahvenharju, Vanajavesikeskuksen projektipäällikkö Mika Soramäki.