Kahvin viljely oli pitkään turismin ohella Kenian suurin vientitulojen lähde ja maanviljelijöiden tärkein käteistä tuottava kasvi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kahvinviljely on vähentynyt merkittävästi. Keniassa viljely ei enää kannata, eikä aina enää kiinnosta, ja markkinoita valtaavat uudet tuottajamaat.
Kahvin viljely tuli Keniaan toistasataa vuotta sitten eurooppalaisten mukana. Kahvi on kotoisin Etiopiasta, Kenian naapurimaasta, mutta se ei kuulu Kenian luontaiseen kasvistoon. Siitä tuli nopeasti suosittu, ja monet valkoiset siirtolaiset rikastuivat nopeasti kahvin viljelyllä. Paikalliselta väestöltä kiellettiin kahvinviljely kokonaan. Paikallista kahviyrittäjyyttä alkoi kehittyä vasta 1960-luvulla Kenia itsenäistyessä.
Kenialaista kahvia pidetään maultaan tasapainoisena. Syvissä tuliperäisissä maissa kasvaa mukavasti happoinen ja toisaalta makuhermoja hemmotteleva makea ja pehmeä kahvi.
Nykyisellään kahvista tuottavat noin kolmannekset suuret plantaasit. Kaksikolmasosaa tulee pienviljelijöiltä, joita on noin 700 000. Tuotantoalueita on eripuolella Keniaa, paljon myös Nairobia ympäröivillä ylängöillä. Kahvi tarvitsee lämpimän pienilmaston ja runsaasti vettä. Pienilmasto vaihtelee hyvinkin pienellä matkalla. Monet meistä muistavat tanskalaisen paronitar Karen Blixenin, jonka kahviviljelmä Ngong-kukkuloiden juurella Karenissa ei menestynyt, sato paleltui vuosi toisensa jälkeen. Muutaman kymmenen kilometrin päässä hänen Karenin-kodistaan on kukoistavia viljelmiä.
Nyt Nairobissa kahviviljelyyn sopivista pelloista kilpailee asutus. Kukkuloilla näkee puhtaaksi raivattuja peltoja, joille rakentaminen on alkamassa. Jotkut viljelmät ovat niin huonossa kunnossa, että peltojen muuttamista asunnoiksi varmasti suunnitellaan. Ja sitten on niitä peltoja, joissa on isoja, upeita, Helsingin hintaluokan omakotitaloja.
Talonrakennus ei kuitenkaan ole suurin syy kahvinviljelyn ahdinkoon. Syitä nähdään olevan joidenkin mielestä tuotantopanosten hintojen ja verotuksen kohoamisessa ja työntekijöiden palkkojen nousussa. Pienviljelijöiden tuotannosta puuttuu yleensä viljelysuunnittelu, markkinointi ei toimi ja viljelmien taloutta ei osata hoitaa.
Ilmastonmuutos muuttaa tuotantoympäristöä, siihenkin pitäisi pystyä sopeutumaan lajikkeita ja viljelymenetelmiä muuttamalla. Kahvipensas pystyy tuottamaan kahvimarjoja jopa 30 kiloa per pensas (KALRO). Pienviljelijöiden sato jää monesti ihan muutamaan kiloon pensasta kohden. Kun samaan aikaan kahvin hinta vaihtelee vuosittain hyvinkin paljon, tulee yhtälöstä viljelijöille kestämätön.
Kolmessakymmenessä vuodessa kahvintuotanto on Keniassa vähentynyt ainakin kolmanneksella. Vieläkin viljelyala on yli 100 000 hehtaaria. Vielä suurempi on ollut tuotetun kahvin tuotantomäärän pudotus, puhutaan jopa 70 prosentin vähentymisestä. Tämä kertoo karua kieltä siitä, että monia viljelmiä ei enää edes yritetä hoitaa.
Kahvimarjojen tuottaminen vaatii paljon työtä. Pensaat pitää leikata, rikkakasvit kitkeä, kasvinsuojelu tehdä ja marjat poimia ja lajitella. Teknologiaa tarvitaan ennen kuin kahvimarjoista tulee kahvijauhetta. Työvoimakustannuksen lasketaan olevan jo puolet tuotantokustannuksista. (Sustain Coffee)
Ilmastonmuutos tekee säästä ennakoimatonta. Viljelijät kamppailevat ennakoimattomien tulvien ja kuivuuskausien kanssa. Sademäärä kaikkineen on vähentynyt. Pienviljelijöiden tuotanto ei ole kestävällä pohjalla. Maata vallataan joskus suojelualuilta alueilta viljelytarkoituksiin, toisaalta tuotantoketjun jätteitä ei käsitellä asianmukaisesti. Kuluttajat vaativat kahvilta kestäviä tuotantomenetelmiä. Kenialaisen kahvin tuonti varakkaille Japanin ja Etelä-Korean markkinoille kiellettiin liian suurten kemikaalijäämien takia.
Reilu puolet kahvinviljelijöistä on yli 60-vuotiaita. Maan periytyessä seuraavalle sukupolvelle päätökset eivät ole helppoja. On hankala löytää yhteistä näkemystä siitä mitä viljelmälle tehdään. Maa päädytään helposti pilkkomaan perintöosuuksiin. Maanviljelys ei kaikkineen houkuta nuoria.
Kahvin markkinointi ei sekään ole yksinkertaista. Kahvipapuja myydään huutokaupassa. Tätä kautta kulkee vähemmän ja vähemmän kahvia, viranomaisten rekisteröitymistä ostajista vain noin puolet ostaa enää huutokaupoista. Merkittäviä yhtiöitä on vain muutama, ja valtiolla on myös oma roolinsa kahvin myynnissä. Viljelijät ovat yrittäneet parantaa asemaan osuuskuntatoiminnan kautta, mutta tästä on jäänyt vain huonoja muistoja. Tilanne, jossa markkinat ovat muutamien suurien toimijoiden hallussa, tekee myymisen vaikeaksi pienviljelijöille. Lopputulema sekavista markkinoista on se, että Kenia ei enää entisenlaisesti kiinnosta kansainvälisiä kahvinostajia.
Kenian kahvintuotanto on käännekohdassa. Jos tuotantoa ei saada kohennettua ja tuotteita markkinoille, kahvinviljelyn tulevaisuus Keniassa ei näytä lupaavalta.
Lukijoiden iloksi linkki Washington Postin artikkeliin kahvin tai teen paremmuuden vertaamiseksi
Kirjoittaja pääsi tutustumaan Kiambun alueen kahvi- ja teepeltoihin Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoiman Erasmus+/CBHE AgriSCALE-hankkeen loppuseminaarin yhteydessä. Kahvin tuotannosta hankkeessa ei varsinaisesti puhuttu, mutta opimme sen, että Keniassa kahvi on kylmän ilman juoma, ja yleensä tyydytään pikakahviin.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
