Hulevesimaksu on otettu käyttöön monissa kunnissa, ja osa kunnista pohtii sen käyttöönottoa. Maksun määräytymisperusteet ovat moninaiset, ja kyselyn perusteella etenkin monimutkaisemman järjestelmän luominen koetaan hankalaksi. Tässä kirjoituksessa, joka pohjautuu alkuvuodesta 2022 tehtyyn kyselyyn ja yleiseen selvitystyöhön, pyritään avaamaan kuntien nykytilannetta ja herätellään miettimään, mitä mahdollisuuksia hulevesimaksu voisi tarjota hulevesiratkaisujen ohjauskeinona.
Hulevesien nykytilaa kunnissa selvittelevä kysely toteutettiin verkkopohjaisena kyselynä vuodenvaihteessa 2021–22. Kyselyn perusteella lähes puolet vastaajien kunnista kerää hulevesimaksua, toinen puolikas ei. Kahdella paikkakunnalla maksu on suunnitteilla ja kahdessa siitä on luovuttu. Kunnan koolla ei ollut merkitystä maksun keräämisessä: maksua kerääviä kuntia oli kaiken kokoisissa kunnissa.
Hulevesimaksu perustuu useimmiten tontin käyttötarkoitukseen. Myös tontin pinta-alaa käytetään yleisesti hulevesimaksun suuruuden määräämiseen. Nämä tiedot ovat helposti saatavaa rekisteritietoa. Sen sijaan tonttikohtaiseen käsittelyyn kannustavat tekijät, kuten viherpeitteisyys, toteutetut tonttikohtaiset rakenteet tai todetut haitat, ovat määräytymisperusteena vain harvoin.
Tonttikohtaisen kannustavuuden puutetta perusteltiin muun muassa sillä, että hulevesimaksu on vielä uusi, eikä järjestelmästä ole alussa haluttu tehdä monimutkaista. Tonttikohtaisten arviointien koettiin myös vaativan enemmän resursseja henkilöstöltä. Kyselyn vastauksista ilmeni sekin, ettei hulevesimaksun määräytymisperusteita ole mietitty loppuun asti, eikä etenkään ympäristön kannalta.
On siis mahdollista, että maksu on monissa kunnissa päätetty ottaa käyttöön lähinnä uutena tulonlähteenä niukkenevan kuntatalouden paikkaamiseksi, ei niinkään ohjauskeinona hulevesien määrään tai laatuun puuttumiseksi.
Mitä hulevesimaksulla sitten voitaisiin saavuttaa?
Uusiin kaavoihin ja rakennusmääräyksiin on enenevässä määrin kirjattu määräyksiä hulevesien käsittelyyn, myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta, eli tätä kautta uusien alueiden hulevedet ovat vanhoja alueita paremmin hallinnassa. Uudet kaavat ja alueet eivät kuitenkaan ratkaise jo olemassa olevien alueiden haasteita, vaan siihen tarvitaan muita keinoja – hulevesimaksu voisi olla yksi mahdollisuus.
Muita mahdollisia keinoja vanhojen alueiden hulevesien tilan parantamiseen ovat ainakin tiedotus ja asennekasvatus sekä yleisille alueille tehtävät huleveden laadun parantamiseen tähtäävät hallintaratkaisut.
Hulevesimaksu jo itsessään nostaa asukkaiden tietoisuutta asiasta – ei ole kauan siitä, kun koko termi “hulevesi” oli monelle vieras. Maksun hyväksyttävyyden kannalta oleellista toki on, miten kunta asiasta tiedottaa ja mihin kerätty rahavirta käytetään. Mikäli hulevesimaksu korvamerkitään hulevesiparannuksiin, hyväksyttävyys oletettavasti paranee – toisaalta kasvanee myös kuntalaisilta tulevat vaateet ja toiveet korjausta kaipaavista kohteista, kuten ruopattavista ojista tai alueen putkiverkoston puuttumisesta.
Entä voidaanko erilaisilla huojennuksilla tai maksun korotuksilla ohjata asukkaiden käyttäytymistä? Miettiikö teollisuustontin toimija tarkemmin vaikkapa parkkipaikan kokoa, jos huojennukselle on kirjattu esimerkiksi 40 % viherpeitteisyys huojennuksen rajana? Pieneneekö tätä kautta läpäisemättömien pintojen osuus alueellisesti niin, että hulevesien määrä ja haitat selkeästi vähenevät? Entä rakentaako taloyhtiö tai omakotiasukas tonttikohtaisia sadepuutarhoja, imeytys- tai viivytysratkaisuja, jos sillä saa alennusta hulevesimaksuun? Entä miten vaikuttaa, jos todetuista haitoista naapuritontille tuleekin korotettu maksu?
Muun muassa edellä olleita keinoja on suomalaisilla kunnilla jo nyt käytössä, mikäli ne ovat jotakin kannustavuutta maksun määräytymisperusteisiin rakentaneet. Sen sijaan tietoa tai vertailua siitä, miten kannustavuus on vaikuttanut asukkaiden toimintatapoihin ja valintoihin, ei kuitenkaan toistaiseksi ole tehty. Asia kaipaisi tutkimusta, ja saattaisi olla myös hyvä opinnäytetyön aihe. Mikäli osoitettaisiin, että hulevesimaksun määräytymisessä ”keppi tai porkkana” toimii, se oletettavasti kannustaisi kuntia tätä mahdollisuutta käyttämään. Toisaalta, jos hyötyjä ei saavuteta, on turhaa rakentaa monimutkaista himmeliä maksun ympärille.
Kirjoittaja ja kuvat
Virpi Hannuksela, tekninen asiantuntija, HAMK Bio
