Hiilipuutarhan pensaat

Kasvillisuuden monikerroksellisuus tarkoittaa viheralueilla sitä, että samalla istutusalueella kasvaa iloisessa sekamelskassa maanpeitekasveja, perennoja, pensaita sekä isoja puita. Hiilen sidonnan kannalta monikerroksellisuus tuottaa useita päällekkäisiä lehtikerroksia, jolloin ilman hiilidioksidia imuroivia ilmarakoja on mahdollisimman paljon pinta-alayksikköä kohden. Istutussuunnittelussa monikerroksellisuuden ja tehokkaan hiili-imurin rakentamisessa on tosin tunnistettava eri kasvilajien valontarve, jottei alimman kerroksen varjoon jää esimerkiksi aurinkoisten paahderinteiden kasvit.

Hiilipuutarhurointi

Hiilipuutarhuroinnissa tuetaan kasvien hyvää kasvua ja siten tehokasta ilmakehän hiilen sitoutumista biomassaan, mutta myös hiilen pitkäaikaista varastoitumista maaperään. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja erilaisten hiililaskureiden pohjille selvitetään juuri nyt kiihtyvällä vauhdilla metsien ja monivuotisen kasvillisuuden hiilivarastoa. Kasvillisuuden hiilivaraston suuruutta arvioidaan tarkastelumittakaavan mukaan eri menetelmillä, esimerkiksi kaukokartoituksella, mallintamisella, erilaisilla muuntokaavoilla tai kenttämittauksilla. Mittakaavojen välinen yhteys rakentuu yksittäisen ilmaraon mittausten ja aluemallintamisen välillä.

Pensaat hiilivarastoina

Osana CO-CARBON-tutkimushanketta  selvitettiin kaupunkiympäristössä yleisten pensaiden hiilivarastoa kuivapainomittauksilla. Kuivapaino on yksi hiilen määrän mittausmenetelmistä, jossa poistetaan kasviin sitoutunut neste uunissa kuivattamalla. Kuivapaino kuvaa tarkasti kasvin biomassan, ja yleisesti ajatellaan, että hieman alle puolet kasvin kuivapainosta on hiiltä. Kuivapainomittauksissa mitattava kasvi on pilkottava uuniin sopiviksi paloiksi, eikä se siten mittausmenetelmänä sovellu isojen alueiden kasvillisuudelle tai arvokkaille kasviyksilöille, joiden halutaan kasvavan ja kukoistavan mittauksen jälkeenkin.

Pensaat ja perennat ovat kasviryhmiä, joiden hiilivarastojen selvittäminen on vielä hajanaista. Ne ovat maaseutumaisemassa tyypillisiä reunavyöhykkeen kasveja avoimien peltoaukeiden ja metsien rajoilla. Pensaita käytetään kuitenkin kaupunkiympäristössä suhteellisen paljon niiden pienen tilavaateen takia. Pensasmassoja käytetään myös luiskien verhouksessa, liikennealueiden matalina massoina näkemäalueilla, korkeina näkösuojana ja tilanrajaajina. Pensaat muodostavat merkittävän osan kaupunkivihreän biomassasta rakennetuilla alueilla, ja sen vuoksi niiden hiilivaraston selvittäminen on perusteltua.

Katse myös juuristoihin

Pelkän maan päällisen hiilivaraston selvittäminen ei kuitenkaan riitä, sillä monivuotisen kasvillisuuden hiili varastoituu maanpäällisen biomassan lisäksi juuristoon. Tiedämme yllättävän vähän, minkä muotoisia tai kokoisia juuristoja kaupunkiympäristön kasvillisuudella todella on. Erilaiset maatäytöt, kaapelikaivannot, maanalaiset rakenteet ja routasuojaukset rajoittavat juuriston kasvua ja siten kasvien hiilivaraston kokoa. Rajattu kasvualustatilavuus vaikuttaa myös maanpäällisiin hiilivarastoihin, sillä kuivuudesta kärsivä kasvi ei pääse lajille tyypilliseen kasvuun.

Hiiliviisaan kaupunkivihreän tutkimuksessa on tärkeä tunnistaa, miten hiili jakautuu kasvin maan päällisiin ja maan alaisiin osiin. Kasvillisuuteen sitoutunut hiili tiedetään metsissä, mutta paljonko keskimääräisessä kaupunkipensaassa, ja sitä kautta puistossa tai taloyhtiön pihalla on kasvillisuuteen varastoitunutta hiiltä? Miten oman pihan hiilivarasto karttuu pensaiden istuttamisella?

CO-CARBON-hankkeessa  tutkitaan hiiliviisasta kaupunkivihreää kokonaisuutena niin julkisilla, puolijulkisilla kuin yksityisilläkin alueilla.

Kirjoittajat

projektityöntekijä Julia Rantanen ja tutkijayliopettaja Outi Tahvonen, HAMK Bio tutkimusyksikkö

Teksti on toinen osa kolmiosaisesta juttusarjasta. Muut osat:
Osa 1: Hiilipuutarhurointia hämeenlinnalaisella yksityispihalla
Osa 3: Hiilipuutarhassa hoivataan maata