Seisomme liikuntapuiston rakennustyömaan portilla innokkaina rivissä keltaiset kypärät päässä kuin ryhmä uteliaita eskarilaisia. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) rakennetun ympäristön koulutuksessa Rakennuttamisen moduulissa osanottajia kiinnostaa työmaakierrosta odotellessa alueen laidalla näkyvän metsikön juurakot, paikalla esiintyvä kasvilajisto, vesien virtaukset ja isot kivet. Erilaisten maa-ainesten kasat, luiskaukset, koneet ja puolivalmiit kentät kirvoittavat monenlaisia kysymyksiä. Luennot, työpajat ja rakennuttamisen asiakirjojen laatiminen linkittyvät työelämäyhteistyön muodossa napakasti nykyhetken todellisuuteen. Ollaan selvästikin aikuisten keppi ja kivi -leikkien ytimessä!
Viheralan ulkopuolelta alanvaihtajana tulleelle on melkoinen kulttuurishokki huomata rakentamisen aiheuttamien ympäristövaikutusten laajuus. Viherympäristöä rakennettaessa saatetaan pitää itsestään selvänä sitä, että viedään koko tietyssä sijainnissa ollut fyysinen paikka pois ja tuodaan rakennusmateriaaleina tilalle osia elinympäristöistä muualta. Tällä on ympäristövaikutuksensa. Viikoittain mediaa seuratessa on mahdotonta välttyä ilmastonmuutosta ja luontokatoa koskevalta uutisoinnilta. Puheessa vilahtelevat huolta herättävät aiheet ennennäkemättömästä lajikadosta joka paikkaan leviävän mikromuovin ja luonnon yksipuolistumisen kautta ilmastonmuutoksen aikaansaamiin sään ääri-ilmiöihin, kuten kuumiin kuiviin hellekausiin ja paikallisten rankkasateiden aiheuttamiin tuhoisiin tulviin ja maanvyörymiin. Rakentaminen vaikuttaa opiskelijan näkökulmasta eriskummallisen kärsimättömältä ja lyhytjänteiseltä ottaen huomioon ympäristön muutosten massiivisuus ja kertautuva skaalautuva luonne, kun vaikutukset näkyvät myös kaukana työmaa-alueen ulkopuolella ja kaukana tulevaisuudessa.
On kuitenkin turha arvostella käytännön toimijoita tai sivuuttaa koko aihe korkealentoisella helposti jopa viherpesuksi muuttuvalla arvopuheella, josta yhtymäkohdat käytännön toteutukseen jäävät uupumaan. Ymmärryksen ja tiedon lisäämiseksi Lepaalla Rakennuttamisen moduulissa pureudutaan hankkeen tilaamisen kulkuun aina hankesuunnitteluvaiheesta kunnossapidon valvontaan. Olennaisena teemana syksyn 2023 toteutuksessa olivat esillä hiilen sidontaan ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät aiheet yhdistettynä käyttöä kestävän ja toimivan liikuntapuiston rakenteellisiin vaatimuksiin. Opiskelijat pääsivät työpajojen merkeissä pohtimaan rakentamisen eri vaiheisiin soveltuvia hiilensidontaa ja maaperän sekä kasvillisuuden hyvinvointia lisääviä ratkaisuja erilaisten alustusten pohjalta. Näitä pohdintoja on sen jälkeen pyritty kirjaamaan harjoitustyönä valmisteltaviin asiakirjoihin, kuten suunnittelu- ja urakkaohjelmaan, alaa kehittävällä tavalla.
Työmaavierailun ja moduulin harjoitustyön kohteelle, Lempäälän kunnan Halkolan liikuntapuiston rakennustyömaalle, on tehty ryhmätöinä kustannuslaskelman laatimisen yhteydessä muun muassa erilaisten toteutusvaihtoehtojen hiilivertailua. Kunnan tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä, ja toiveena onkin oppilaitosyhteistyön avulla kartoittaa ideoita ja työkaluja kunnan hiilitavoitteiden saavuttamiseksi rakennuttamisen saralta. Opiskelijoille puolestaan on hieno mahdollisuus saada käyttää parhaillaan toteutuksessa olevan oikean rakennuskohteen materiaaleja, tavata kunnan rakennuttajia, kohteen urakoitsijaa ja työnjohtoa sekä kysyä urakkaan liittyvistä askarruttavista yksityiskohdista ja saada kysymyksiin myös vastauksia suoraan työelämän yhteistyötaholta.
Toisaalla liekit lyövät yli metsän, kun samaan aikaan jossain muualla hukutaan loppumattomaan sateeseen. Ääri-ilmiöt ovat selvästikin tulleet jäädäkseen, eivätkä ihmisistä huolimatta väistä kiltisti kaupunkeja. Ongelmia on ratkaistava paikallisella tasolla, jossa hortonomilla sekä kasvullisen että rakennetun ympäristön ammattilaisena on paljon annettavaa tulevaisuudessa. Voisiko paikka rakentua pidemmällä aikajänteellä niin, että olevasta tehtäisiin entistä ehompi? Voisiko luonnon kasvullista ulottuvuutta ja biologisia prosesseja hyödyntää aiempaa monipuolisemmin pyrkien samalla luontoarvojen nettoheikentymättömyyteen ja pienempään rakentamisen hiilijalanjälkeen? Rakennuttaja on aitiopaikalla määrittelemässä toteutuksen reunaehdot, kun etsitään kestävämpiä tapoja toteuttaa erilaisia viherympäristöjä. Oppimalla rakentamaan luontoa luonnon kanssa, eli etsimällä tietoa siitä miten sujuttaa elämää ihmisten luomaan erämaahan ja tutkimalla kasvien, sienten ja eläinten elinedellytyksiä ja yhtä lailla kehittämään erilaisia toimivia rakentamisen ratkaisuja, voimme parantaa omaa ympäristöämme radikaalilla tavalla kestävämmäksi sekä pienessä että suuressa mittakaavassa.
Kirjoittajat
Vesa Vuorinen, lehtori, Rakennetun ympäristön koulutus
Minna Alanko, opiskelija, Rakennetun ympäristön koulutus
