Termien ”kestävä” ja ”uusiutuva” välillä on ero, vaikka puhuttaessa energiantuotantotavoista usein miellämme ne tarkoittamaan samoja asioita. Esimerkiksi tuulivoima on mielestämme sekä uusiutuvaa että kestävää ja täten edistää esimerkiksi Suomen vihreää siirtymää. Mitä jos tuulivoima ei olekaan kestävää, vain pelkästään uusiutuvaa? Entä puupolttoaineet, ovatko ne uusiutuvia vai kestäviä vai molempia?
Jotta voimme ottaa kantaa tuotantotavan kestävyyteen tai uusiutuvuuteen, meidän on pohdittava hieman kestävyysteoriaa, joka sisältää kestävyyden kolme ulottuvuutta: taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys (kuva 1). Näiden tasapainottaminen on yleinen haaste, jonka yhtenä komponenttina on uusiutuvuus.
Uusiutuvat raaka-aineet ovat nimensä mukaan uusiutuvia, eli ne uusiutuvat luonnollisesti ilman ihmisen vaikutusta materiaalikiertoihin. Uusiutuvuus yleensä mielletään kestäväksi, mutta näin asia ei aina ole. Kestävä tuotanto ei ideaalisti kuluta resursseja loppuun tai vahingoita ympäristöä. Eli kun esimerkiksi mielletään puiden polttaminen uusiutuvan energian raaka-aineeksi, niin kyllä, periaatteessa puut kasvavat aina uudelleen ja uudelleen ja jatkuvasti. Mutta ne eivät kasva yhtä nopeasti kuin me ehkä haluaisimme, jolloin puiden käyttäminen energian lähteenä ei ole kestävää. Voimme hakata metsät ja polttaa puut, mutta energiaa kulutamme huomattavasti nopeammin kuin puu kasvaa. Toisin sanoen: puun uudelleen kasvamiseen menee otollisissa oloissa noin 60–100 vuotta, eli noin ihmisen eliniän verran. Kuinka monta puuta ehdimme tuossa ajassa polttaa?
Kun kyse on puusta, joudutaan miettimään muitakin uusiutuvuuden näkökulmia, kuten raaka-ainekiertoja. Tiedämme, että polttaminen vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään, jossa sitä ei tarvita juurikaan lisää. Puut sen sijaan tarvitsevat raaka-aineita maaperästä, joiden avulla voidaan kasvattaa uusia metsiä, joista uudelleen hakataan puuta polttoon. Kun poistamme puun metsästä, emme salli luonnonkiertoa siten kuin sen olisi tarkoitus tapahtua. Huomaatko tässä materiaalin luonnollisen kierron, joka ilman ihmisen toimintaa varmistaisi raaka-aineen eli puun uusiutuvuuden? Metsätaloudessa on tietysti muitakin kestävyyttä heikentäviä näkökulmia, kuten vaikutukset biodiversiteettiin. Mitä esimerkiksi metsän eläimille tapahtuu, kun metsä hakataan?
Uusiutuva ja kestävä energia
Lundin ym. (2014) mukaan uusiutuva energia määritellään ”energiaksi, joka on tuotettu luonnonvaroista, kuten auringonvalosta, tuulesta, sateesta, aalloista, vuorovedestä ja maalämmöstä, jotka täydentyvät luonnollisesti muutaman vuoden sisällä”. Lund ym. (2014) määrittelevät kestävän energian ”energialähteiksi, joiden ei odoteta ehtyvän ihmiskunnan kannalta merkityksellisessä ajassa; siksi ne edistävät kaikkien lajien kestävyyttä”. Vaikka termejä käytetään vaihtokelpoisesti, niiden merkitys vaihtelee.
Uusiutuva energia on luonnonvaroista peräisin olevaa energiaa, ja käytettynä se täydentyy luonnollisesti itsestään. Sen sijaan kestävällä energialla tarkoitetaan energiaa, joka on tuotettu ympäristöystävällisesti ja sosiaalisesti vastuullisesti, ja jota käytetään tavalla, joka vastaa nykyajan tarpeita vaarantamatta myöhempien sukupolvien kykyä täyttää omia tarpeitaan. Uusiutuva energia on olennainen osa kestävää energiaa, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa komponentti. Esimerkiksi palmuöljypohjaiset biopolttoaineet (uusiutuva energialähde) eivät välttämättä ole kestäviä, varsinkaan, jos ne tuotetaan ympäristöä vahingoittavilla tai resursseja poistavilla tavoilla. Samoin ydinvoima, jota pidetään kestävänä energialähteenä, ei ole uusiutuvaa, koska se riippuu rajallisesta luonnonvarasta, kuten uraanista.
Monet uusiutuviksi ja kestäviksi mielletyt energiantuotantomuodot eivät loppujen lopuksi palvele niille annettuja määritelmiä. Tuulivoima on erinomainen esimerkki uusiutuvasta energiantuotantomuodosta, sillä eihän tuuli maailmasta lopu. Pintapuolisesti se on myös kestävää, jos unohdetaan rakentamiseen kuluneet suuret määrät raaka-aineita ja muut haitat, joita suurten, lujaa pyörivien rakennelmien kanssa yleensäkin on, eli meluhaitat tai haitta eläimille. Myös aurinkosähkövoimalat saattavat olla ongelmallisia kestävyyden kannalta, sillä ne sisältävät vaikeasti kierrätettäviä ja haitallisia aineita, kuten lyijyä ja tinaa. Lisäksi monet aurinkosähköjärjestelmien materiaalivirtojen alkuperä on Kiinassa, josta irtautumisesta on pitkään puhuttu Euroopan Komissiossa (JRC, 2023), sillä logistiikkaketjut ovat kestämättömiä ja se aiheuttaa taloudellisia riskejä.
Se, miten yhteensovitamme uusiutuvan ja kestävän energian tuotannon, on erittäin haastavaa. Meidän pitää valita miten vastaamme kulutukseen mahdollisimman pienellä haitalla tai niin, että pystymme korvaamaan tai korjaamaan aiheuttamamme haitan. Fossiiliset tavat tuottaa energiaa ovat huomattavasti suurempi paha kuin uusiutuvat ja kestävät energiajärjestelmät, eivätkä pelkästään sen takia, että ne tuottavat paljon päästöjä. Fossiiliset polttoaineet ovat nimensä mukaan aikoja sitten muodostuneita raaka-aineita ja polttoaineita, jotka eivät yksinkertaisesti ehdi uusiutua ihmiskunnan kulutuksen tahtiin. Jos nyt kulutamme kaiken raaka-aineen ja pilaamme maan siinä samalla, niin mitä jää seuraaville sukupolville?
Kestävyys vai uusiutuvuus?
Kysymys energian kestävyydestä on kysymys kansakuntamme jatkosta. Ilman kestävyyttä tuleville sukupolville ei jää mitään. Kestävän energian oleellinen ulottuvuus on uusiutuvuus: jos pystymme käyttämään maan ja auringon antimia kuluttamatta niitä loppuun, puhutaan kestävästä ja uusiutuvasta energiasta. Kuten aikaisemmin totesin, uusiutuvuus ei ole se ainoa oikea ja välttämätön komponentti kestävyyden takaamisessa, vaan kysymys on omien käytäntöjemme muutoksesta. Elämme varsin kestämättömästi ja kulutamme yksinkertaisesti sanottuna liikaa, samalla, kun vähemmälläkin pärjäisi oikein hyvin.
Kulutus mielletään usein talouskasvun edellytykseksi. Maailman väestöluku kasvaa, mikä väistämättä nykyisten toimintatapojen mukaan kasvattaa kulutusta. Välillä tuntuu, että tähän epäkohtaan puuttuessa halutaan tahallaan väärin ymmärtää, että kulutuksen voisi oikeuttaa talouskasvulla.
Teksti on kirjoitettu osana ILMARA – Kanta-Hämeen rakennetun ympäristön sopeutuminen ilmastonmuutokseen -hanketta, jossa tutkitaan muun muassa energiajärjestelmämitoituksia ja -simulointeja rakennus- ja kaupunkitasolla. Hanke saa rahoitusta Euroopan Unionilta ja Hämeen liitolta.
Kirjoittaja
Ona Vassallo, projekti-insinööri, HAMK Tech -tutkimusyksikkö
Lähteet
JRC. (2023). Solutions for a resilient EU raw materials supply chain. https://joint-research-centre.ec.europa.eu/jrc-news-and-updates/solutions-resilient-eu-raw-materials-supply-chain-2023-03-16_en
Lund, Henrik & Mathiesen, Brian & Connolly, D. & Østergaard, Poul. (2014). Renewable Energy Systems – A Smart Energy Systems Approach to the Choice and Modelling of 100 % Renewable Solutions. Chemical Engineering Transactions, 39. 1–6. https://doi.org/10.3303/CET1439001.
