Metalliset tuolinjalat kirskuvat kovaa kivalattiaa vasten. Ovi käytävään on auki, jotta ilma kiertäisi edes vähän. RUFORUMin vuosikokouksen tämä sessio pidetään tavallisessa Zimbabwen yliopiston luokkahuoneessa. Äänentoistoa ei ole, ja istun luokan takaosassa. Saan selvää yksittäisistä sanoista, joskus jopa lauseista. Lisää ihmisiä tulee sisälle, tuoleja kannetaan lisää, joku poistuu, kolmas siirtää tuolia mukavampaan kohtaan. Kuulemista ei helpota se, että Afrikassa puhutaan hiljaa.
Huone on täynnä maatalousyliopistojen dekaaneja ja rehtoreita. Pääsen kohta puhumaan tuolle reilun 70 ihmisen joukolle opiskelijakeskeisestä oppimisesta maatalousyrittäjyysopetuksen kehittämiseksi. Olen Hararessa PBL-BioAfrica-hankkeen edustajana. HAMK koordinoi tätä HEI-ICI hanketta ja käytämme näitä massiivisia, liki tuhannen maatalousyliopistojen edustajien vuosittaisia kokoontumisia hankkeen tiedottamiseen.
Tilanne käy muillekin ylivoimaiseksi. Siirrymme auditorioon, ja siellä äänentoisto saadaan helpotuksekseni toimimaan siinä vaiheessa, kun minun ja kenialaisen kollegani vuoro tulee esittää hankkeen löydöksiä. Jaoimme kokemuksiamme opettajien pedagogisten kompetenssien kehittämisestä, ja siitä kuinka tärkeä osa valmistuneen osaamista on kyky soveltaa teoriaa käytäntöön.
Olemme tutustuttaneet kumppaniyliopistojemme meille tuttuun tapaa opettaa: ratkomme tiimeissä yritysten todellisia haasteita ja ongelmia. Tämä lähestymistapa on kuulijoillemme ihan uusi tapa opettaa. Toisessa sessiossa, jossa koulutimme opettajia, oli hätkähdyttävää huomata, että uutta tämä oli myös koulutusta ja opetussuunnitelmia kehittäville akateemikoille. Heidän kysymyksiinsä siitä miten opiskelijat suhtautuvat tähän tapaan opettaa, oli kyllä helppo vastata: tykkäävät.
Olemme HAMK Afrikassa -hankkeiden tiimoilta keränneet palautetta isolta joukolta partneriyliopistojen ja omien opiskelijoidemme palautetta. Se on ylitsevuotavaa. Opiskelijoille, jotka 3–4 opiskeluvuoden aikana eivät välttämättä olleet minkäänlaisessa kosketuksessa yritysten kanssa, kokemus on vaikuttava. Opiskelijoille annettu ymmärrys, että hyvillä akateemisilla arvosanoilla ja ehkä muutamilla vierailulla yrityksiin työllistyy, mullistuu täysin. Sambialaisessa yhteistyöyliopistossamme opiskelijoille kokemus oli niin vaikuttava, ja usko siihen, että heille mahdollistuisi lisää vastaavaa yritysyhteistyötä yliopiston kautta niin heikko, että opiskelijat perustuvat oman järjestön (video: Association inspired by AgriSCALE student challenge), joka pyrkii suoraan yhteistyöhön yritysten kanssa.
Opettajille opiskelijoiden aktiivinen toiminta ongelmien ratkaisijoina on uutta. Perinteisesti yritysvierailulla vain opettaja puhuu ja opiskelijat kirjoittavat esseen kuulemansa perusteella. Taitaa olla niin, että juurikin opettajien kyky luottaa opiskelijoihin on uudessa opetustavassa koetuksella. Nuori verkostossamme oleva opettaja kuvasi omaa kokemustaan, kuinka häntä kovasti ensimmäisellä kerralla jännitti tilanne, jossa opiskelijat puhuvat ja kyselevät yrityksen edustajalta vapaasti. Hyvinhän se meni, opiskelijat puhelivat ihan viisaita ja kyseinen herra on nyt vahva opiskelijakeskeisten menetelmien sanansaattaja.
Verkko-opetus oli yksi konferenssin vahvoista teemoista. Afrikan väestönkasvu jatkuu nopeana, ja kasvavalle joukolle nuoria halutaan tarjota mahdollisuus opiskeluun. Verkko-opetuksella tavoitetaan suuria joukkoja. Myös Afrikassa pandemia pakotti verkko-opetukseen. Hararessa afrikkalainen todellisuus muistuttaa itsestään, kun päivä toisensa jälkeen jännittää sitä toimiiko verkko vai ei. Joskus kaikki menee todella mukavasti, mutta suuren osa aikaa verkkoa ei ole tai se pätkii hyvin pahasti. Sama tilanne on hotellissa. Minun ainoa huoleni on kuitenkin vain se, että pääsenkö internetiin vai en. Paikallisille internetaika on hyvin kallista ja tällä on varmasti vaikutusta verkko-opetuksen saavutettavuuteen.
Verkko-opetuksen lisääntyessä kysymys opetuksen laadusta nousee väistämättä. Afrikassa on toki loistavaa osaamista ja osaajia myös digipohjaiseen opetukseen, mutta usein lähempänä on se todellisuus, jossa luennot vaan siirretään verkkoon. Opettajien pedagoginen koulutus on ainoastaan satunnaista. Minullakin oli puheenvuoro digiopetuksen mahdollisuuksista pohtivassa konferenssisessiossa. Viestini oli kahtalainen. Opetusympäristön on oltava turvallinen ja saavutettava, eli vaikkapa myös älypuhelinta voi käyttää opetukseen. Modernit opetusteknologiset ratkaisut eivät ole ainakaan rahoituksen kanssa kamppailevissa yliopistoissa mahdollisia. Opettajan taitoa taas on luoda oppijoiden yhteisö, jossa motivaatio ja innostus säilyvät ja yksin ja yhdessä toisiaan tukien oppijat voivat rakentaa omaa osaamistaan. Hyvässä verkko-opetuksessa syntyy sama tunne yhteenkuuluvuudesta ja toistensa tukemisesta kuin luokkahuoneessa. Näistä asioista olemme hankkeen tiimoilta järjestetyissä koulutuksissa yhteistyöyliopistojen kanssa puhuneet.
Monista Afrikan maista löytyy pitkänaikavälin strategioita, jossa koulutuksen avulla maat halutaan nostaa köyhyydestä alemman keskitulon yhteiskunniksi. Zimbabwen koulutuspolitiikkaa ohjaa nyt ohjaa strategia 5.0. Siinä yliopistojen tehtäväksi koulutuksen, tutkimuksen ja yhteisöjen palvelemisen rinnalle nostetaan vaatimus innovaatioista ja teollistumisesta. Strategia puhuu oppistulosperusteisesta koulutuksesta, ongelmien ja haasteiden ratkomisesta koulutuksen voimin ja lisäarvon luomisesta arvoketjuihin.
Zimbabwen koulutusstrategiasta löytyy ainakin likimain kaikki samat elementit, joita me pidämme laadukkaan koulutuksen edellytyksinä ja tehtävänä. Yksi asia strategiasta kuitenkin näyttäisi puuttuvan, nimittäin näky siitä kuinka yliopistot tuottavat noita innovatiivisia yrittäjiä ja maansa teollistajia. Yrityskiihdyttämöiden ja teknologiapuistojen perustaminen on varmasti osa konseptia, mutta yksin ne tuskin riittävät. PBL-BioAfrica hankkeen tiimoilta olemme kertomassa täällä siitä, että laadukas opetus yrittäjyyden ja yrittäjyyshenkisyyden edistämiseksi kokonaisvaltaisuutta ja vahvaa ymmärrystä siitä mitä, miten ja minkälaisissa yhteistyöverkostoissa opetus järjestetään.
HAMK Afrikassa-tiimi tekee yhteistyötä liki 20 afrikkalaisen maatalousyliopiston kanssa. Pyrkimyksenä on vuorovaikutteisen oppimisen kautta auttaa yliopistoja saavuttamaan perimmäinen tavoitteensa ruokaturvan ja ruokajärjestelmien turvaamisessa.
Kirjoittaja
Eija Laitinen on tutkijayliopettaja HAMK Bio -tutkimusyksikössä. Hän vetää HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimiä.
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
