Leijonia lasketaan olevan Afrikassa enää muutamia kymmeniä tuhansia yksilöitä. Ne ja monet muut lajit ovat menettäneet suurimman osan historiallisista asuinalueistaan. Savannien kuningaslajia ja muita ikonisia villieläimiä on alettu suojella aitaamalla niitä luonnonpuistoihin.
Ihmisen ja luonnon yhteentörmäys Afrikassa on rajua. Kasvava väestö tarvitsee elämiseen maata, ruokaa ja vettä. Ihmisasutus, tiet ja energiantuotanto vaativat tilaa. Eläimiä salametsästetään kansainväliseen kauppaan moninaisista syistä ja paikalliset tappavat eläimiä itsensä ja kotieläintensä suojelemiseksi. Eläimiä kuolee sodissa. Riistalihalle on markkinoita. Ilmastomuutos kaventaa villieläinten asuinalueita.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla suurten nisäkkäiden kuten leijonien, kirahvien ja puhveleiden määrä on laskenut alle puoleen 1970-luvulta. Afrikannorsun pelätään häviävän kymmenessä vuodessa sukupuuttoon ja sarvikuonoja on jäljellä enää hyvin pieni joukko (Afrikan Wildlife Foundation).
Liwonden kansallispuisto sijaitsee eteläisessä Malawissa, Malawi-järveen yhteydessä olevan Malombe-järven eteläkärjessä. Vuonna 1973 perustetusta kansallispuistosta hävisivät kaikki leijonat salametsästyksen seurauksena. Nyt niitä on puistossa taas muutamia kymmeniä.
Vuonna 2015 puisto siirtyi African Parks -nimisen voittoa tavoittelemattoman eteläafrikkalaisen säätiön hallintaan. Puisto aidattiin, vartioiden määrää lisättiin, eläimiä sirutettiin ja puistoon tuotiin leijonia Krugerin kansallispuistosta Etelä-Afrikasta.
African Parks hallinnoi yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa noin 20 luonnonpuistoa pääosin eteläisessä Afrikassa. Africa Parks ei ole läheskään ainut toimija, joka luottaa aitaamiseen villieläinten suojelemisessa.
Liwonden esimerkki näyttää, että lyhyellä tarkasteluvälillä kaikki vaikuttaa hyvältä: eläinkannat saadaan elvytettyä, salametsästys loppuu ja ihminen ja eläimet eivät törmää toisiinsa. Pitkän aikavälin vaikutukset ekologisesta näkökulmasta eivät ole mitenkään selviä tai yksiselitteisiä. Useat tekijät vaikuttavat eläinten vaellusreitteihin ja käyttäytymiseen tai siihen, mitkä eläinlajit hyötyvät ja ehkä yleistyvät. Ne vaikuttavat myös siihen, mitkä eläinlajit eivät sopeudu ja minkälaiseksi lajien välinen dynamiikka muuttuu suljetussa tilassa, unohtamatta tietenkään monet muut eläinten olemiseen, elämiseen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä.
Selvää kuitenkin on, että aitaamisella on taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Aitojen rakentaminen ja ylläpitäminen maksaa. Aitoja saatetaan jopa tahallisesti vioittaa.
Paikallisten asukkaiden elämään aidat vaikuttavat merkittävästi. Aitauksessa olevat eläimet eivät tuhoa viljelyksiä tai uhkaa ihmisten eloa ja oloa. Tämä tuo turvallisuutta, mutta tuntevatko paikalliset itsensä aidatuksi pois luonnosta? Maankäyttö ja kulkureitit muuttuvat ja aidat saattavat erottaa yhteisöjä tai tehdä näiden kanssa käymisen hankalaksi.
Kansallispuistojen aitaamiseen liitetään kyllä kyläyhteisön kehittämistä, jossa paikalliset halutaan mukaan ja heidän taloudellista tilannettaan parantaa. Rakennusvaiheessa aitaaminen saattaa antaa paikallisille työtä. Muut taloudelliset, ajan myötä tulevat hyödyt paikallisille eivät tule helposti, eikä heidän osallistumisensa puistojen kehittämiseen ole helppoa. Liwonden kansallispuistossa paikallisten taloudelliset hyödyt ovat jääneet tutkimuksen mukaan vähäisiksi. Paikallisten taloudellinen hyötyminen tai uusien elinkeinojen kehittyminen ei ole tapahtunut kaavailulla tai suunnitellulla tavalla.
Aidattuja puistoja voi tarkastella myös siitä näkökulmasta kuka pääsee näkemään eläimiä. Porttimaksut ovat ulkomaalaisille turisteille moninkertaiset omien kansalaisten maksuihinAgr. Silti nuo muutaman dollarin maksut ovat yleensä liikaa paikallisille. AgrGROW -hankkeeseen osallistuva paikallinen yliopiston luennoitsija kertoo, että hänen ensimmäinen vierailunsa Liwonden-kansallispuistossa tapahtui kansainvälisen opiskelijavaihtoprojektin puitteissa. Pienikin maksu maassa, jossa yli puolet väestöstä elää alle köyhyysrahan, on liikaa. Etelä-Afrikassa omille kansalaisille tarjotaan välillä vapaata pääsyä puistoihin.
Aitaamista voi pohtia myös eläimiä katsomaan tulleen turistin näkökulmasta. Toista voi viehättää ajatus, että aidatulla alueella eläimiä pääsee näkemään varmemmin, mutta toinen voi pohtia, että tuntuuko aidattu alue isolta eläintarhalta.
Kirjoittaja työtovereineen pääsi tutustumaan Liwonden kansallispuistoon AgrGROW-hankkeen työpajan tiimoilta. AgrGROW-hankkeessa edistämme yrittäjyyskoulutusta. Yliopistoista valmistuneet monet päätyvät neuvojiksi ja monet haluavat tehdä työtä juuri maaseutuyhteisöjen kehittämisessä. Kansallispuistoihin liittyvät kysymykset kertovat monialaisesta ja moniulotteisesta todellisuudesta, joka valmistuneiden on ymmärrettävä ja osattava ottaa huomioon yrittäjyyden muotoja ja mahdollisuuksia edistäessään.
Kirjoittaja
Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä
Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.
