Kesällä Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilan koekentällä kasvoi viisi suomalaista maatiaisvehnää. Koetoiminta on osa Monimuotoisuutta peltoon -hanketta (MoPe 2021–2023). Hankkeessa etsitään ratkaisuja Suomessa viljeltävien lajikkeiden monipuolistamiseksi hyödyntämällä maatiaisia ja vanhoja kauppalajikkeita. Erityisesti luomuviljelyssä tarvitaan lajikkeita, joita ovat sopeutuneet kilpailemaan rikkaruohojen kanssa ja pärjää vähemmällä lannoituksella.
Maatiaisviljojen koeviljelyssä on oma jännityksensä siitä, miten ne kasvavat koeolosuhteissa, sillä ne ovat usein sopeutuneita paikallisiin viljelyolosuhteisiin ja vähäravinteisiin peltoihin. Maatiaisvehnät kylvettiin HAMK:n Mustialan koekenttään 24.5. ja puitiin kolme kuukautta myöhemmin 26.8. Koeruutujen koko oli 15m², ja satoa otettiin talteen myös lisäysviljelyverkoston siemeneksi. Vehnät kasvoivat hyvin Mustialassa.
Lohja-vehnä oli jo vuotta aiemmin Mustialan koekentällä kasvamassa, mutta muiden siemenet saatiin suoraan lisäysviljelijöiltä. Vihneettömiä Sarkalahti– ja Kerimäkeläinen-vehniä lisäysviljellään Savitaipaleella Etelä-Karjalassa, ja Pensalasta Pohjanmaalta saatiin vihneelliset Vehmaa ja Siikajoki. Siikajoen vehnä saattaa olla Apu-lajike vuodelta 1949. Lohja-vehnän lisäysviljely tapahtuu Jokioisilla Kanta-Hämeessä.
Monimuotoisuus oli silmin nähtävää. Nykyiset vehnälajikkeet ovat vihneettömiä, tosin saatavilla on muutamia ulkomaisia vihneellisiä lajikkeita. Sen sijaan vihneellisissä maatiaisvehnissä löytyy pieniä määriä myös vihneettömiä tähkiä ja vastaavasti vihneettömistä löytyy vihneisiä yksilöitä. Vihneettömässä Lohja-vehnässä oli havaittavissa ainakin seitsemää eri näköistä tyyppiä. Siinä oli vaaleiden ja tummien vihneellisten ja vihneettömien tähkien lisäksi hyvin lyhytkortisia yksilöitä. Tummissa tähkissä oli myös sävyeroja. Lyhytkortisissa yksilöissä oli pölkkyvehnää (Triticum aestivum subsp. compactum) muistuttavia tähkiä. Vihneettömässä Kerimäkeläisessä vehnässä puolet tähkistä olivat tummasävyisiä ja puolet vaaleasävyisiä. Koska ne tuleentuivat samaan aikaan, ei ole välttämätöntä tehdä valintaa populaatiosta. Siitä, samoin kuin vihneettömästä Sarkalahden vehnästä, löytyi myös vihneellisiä yksilöitä.
Maatiaisvehnien monimuotoisuus koekentällä ei yllättänyt. Aikoinaan viljelijä otti sadosta siementä talteen seuraavaa kasvukautta varten. Siemenet sekoittuivat riihipuinnissa ja kylän lainajyvämakasiineissa sekä myöhemmin yhteispuimakoneissa ja -kuivureissa. Oletettavasti terve siemen, nopea orastuminen ja tuleentuminen olivat tärkeämpiä ominaisuuksia kuin siementen väri tai tähkän vihneellisyys tai vihneettömyys.
Tämän kesän koekentän viisi maatiaisvehnää näyttävät varsin käyttökelpoisilta, sillä niiden perimä on sopeutunut ravinneköyhiin peltoihin ja pitkäkortisina ovat kilpailukykyisiä rikkakasveja vastaan.
Kirjoittajat:
Annika Michelson, HAMK:n maaseutuelinkeinojen lehtori
Maarit Heinonen, Luonnonvarakeskuksen tutkija
