Kaupunkien vihreyden, kestävyyden ja terveellisyyden vuoksi kehitetyn 3-30-300-periaatteen mukaan jokaisesta kodista pitäisi näkyä vähintään kolme puuta, ainakin 30 prosenttia jokaisen naapuruston pinta-alasta tulisi olla puiden latvusten peittämä ja jokaisesta kodista tulisi olla enintään 300 metriä lähimpään puistoon tai viheralueeseen. Näistä kaksi ensimmäistä tavoitetta liittyvät suoraan puihin, ja erityisesti pientaloalueilla kyse on oman pihan puista. Puut ovat tärkeitä, sillä niillä on muuhun pihojen kasvillisuuteen verrattuna eniten vaikutusta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa. Puut myös luovat pihoille viihtyisyyttä ja tarjoavat katseltavaa eri vuoden aikoina.
Ilmastokestävät pientaloalueet -tutkimushankkeessa tutkitaan pientaloalueiden pihojen kasvillisuutta kestävyysnäkökulmasta. Hankkeen osana tehdyssä pientaloasukkaille suunnatussa kyselyssä selvitettiin, millaista kasvillisuutta heidän pihoillaan on. Pientaloalueilla pienet pihat ovat aliedustettuja puiden suhteen. Kyselyssä selvisi, että vain noin 60 prosentissa pienistä tonteista sisälsi puita, kun taas keskikokoisilla tonteilla määrä nousi 85 prosenttiin ja suurilla tonteilla 99 prosenttiin. Tulokset osoittivat, että puiden istuttamiseen tonteille olisi hyvä kannustaa enemmän myös pienikokoisemmilla pihoilla.
Ilmastohyötyjen monitaiturit
Puut – erityisesti suurikasvuiset puut – sitovat ja varastoivat elinaikanaan runsaasti hiiltä. Ilmaperän hiili varastoituu sen runkoon, lehvästöön ja juuriin. Lisäksi hiiltä varastoituu puun elintoimintojen ansiosta myös maaperään. Maaperä onkin suurin hiilivarasto puiden tullessa hyvänä kakkosena. Puiden sekä niiden juuriston ja maaperän hiilivarastojen karttuminen on melko hidas prosessi. Käytännössä puhutaan useista kymmenistä vuosista. Tämän vuoksi on tärkeää antaa puille kasvurauha ja välttää maaperän turhaa kaivamista tai muokkaamista. Pitkäikäiset puulajit ovat usein myös niitä, jotka kasvavat suurimmiksi ja sitovat siten hiiltä elinaikanaan eniten.
Puut parantavat pienilmastoa monin tavoin. Kesähelteillä niiden latvusto luo varjoa ja viilentää ympäristöä, kun taas talvella ne tarjoavat tuulensuojaa. Lehdistö ja neulaset suodattavat ilmasta epäpuhtauksia ja vaimentavat melua. Lisäksi puut toimivat mikrohabitaatteina, eli ne tarjoavat elinympäristön lukuisille eliölajeille, kuten linnuille ja pölyttäjille. Pihojen hedelmäpuut, kuten omenat ja luumut, tarjoavat paitsi silmäniloa myös ravintoa. Puut eivät ainoastaan hyödytä yksittäisiä pihoja, vaan ne ovat osa laajempaa viherverkostoa, joka tukee luonnon monimuotoisuutta ja ekologisia yhteyksiä myös kaupunkitasolla. Maan alla niiden juuristot elävät symbioosissa mikrobien ja sienijuurten kanssa. Mitä monipuolisempi tämä näkymätön maailma on, sitä paremmin puut voivat.
Onnistunut mitoitus ja oikeat lajivalinnat avainasemassa
Puut tarvitsevat tilaa kasvaakseen ja elääkseen mahdollisimman pitkään. Tonttien ja pihojen suunnittelussa on tärkeää jättää puille riittävästi maanpäällistä tilaa. Korkeuden suhteen harvemmin on niukkuutta, mutta useat lajit, kuten tammet, kasvavat latvukseltaan luontaisesti hyvin leveäksi. Myös maan pinnan alla on oltava tarpeeksi kasvualustaa ja tilaa kasvattaa hyvinvoiva juuristo. Jos esimerkiksi täysikasvuisen puun latvuksen leveys on tyypillisesti noin 6–8 metriä, kasvaa juuristo maan alla vähintään yhtä laajalle, usein latvustakin laajemmallekin, jos vain tilaa riittää. Maaperä tarjoaa juuristolle ravinteita ja toimii myös veden varastotilana, helpottaen puun tilannetta kuivien kausien aikana.
Istutuspaikkaa valitessa on huomioitava riittävä etäisyys rakennuksiin. Pienemmät puut voivat kasvaa jo neljän metrin etäisyydellä talosta, mutta suurten puiden kohdalla suositeltava etäisyys on kuusi metriä. Näin sekä latvusto että juuristo saavat tarvitsemansa tilan. Puiden alle voi myös luoda viihtyisiä oleskelualueita tai istuttaa nurmea, perennoja tai niittykasveja.
Jos juuriston leviäminen huolettaa, on oikean puulajin valinta avainasemassa. Monet puulajeista ovat juuristoltaan leppoisia kumppaneita rakenteille ja rakennuksille, esimerkiksi lehmukset ja pihlajat kuuluvat näihin. Myös useimmat hedelmiä tuottavista puista, kuten omenat, päärynät ja luumut, ovat istutettavissa rakennusten läheisyyteen. Puiden syksyisin tippuvat lehdet voivat aiheuttaa harmitusta, mutta niihin voi suhtautua pikemmin niin, että ne tarjoavat lisäravintoa nurmelle tai pensaille, kun lehdet hyödynnetään katteena, ajellaan silpuksi nurmella tai hyödynnetään kompostissa. Näillä toimenpiteillä kasvatetaan samalla maaperän hiilivarastoja.
On tärkeää muistaa, että puut ovat erittäin helppohoitoisia istutusvaiheen jälkeen, kunhan puulaji on sopiva pihan tarjoamalle kasvupaikalle. Nurmikko, perennapenkit ja muut istutukset vaativat tyypillisesti puita enemmän hoitoa. Puut elävät omaa rauhalliseen tahtiinsa ilman suurempaa avuntarvetta. Yksikin puu pihalla voi edistää pihan ilmastokestävyyttä merkittävästi!
Kirjoittaja:
Anna Ryymin, projektitutkija, HAMK
Hämeen ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston Ilmastokestävät pientaloalueet (ILPI) -hankkeessa etsitään tasapainoa tiiviin rakentamisen ja vihreän säilyttämisen välillä, jotta pientaloalueet voivat sopeutua ilmastonmuutoksen haasteisiin ja hillitä ilmastonmuutoksen aiheuttamia lieveilmiöitä. Hanke jatkuu vuoden 2025 loppuun asti, ja sen osarahoituksesta vastaa Euroopan unioni. Rahoittavana viranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.
Teksti on osa moniosaista juttusarjaa.
Muut osat:
OSA 1: Pientalopihat suomalaisten kaupunkien ilmastokestävyyden ytimessä – miten yhdistetään tiivistyvä kaupunkirakenne, kaupunkiekologia ja toiminnalliset tarpeet?
OSA 2: Pientaloalueilla ratkotaan kaupunkien ilmastokestävyyden haasteita monella tasolla
OSA 3: Puilla voidaan vauhdittaa pientenkin pihojen ilmastokestävyyttä
