Pientalopihat suomalaisten kaupunkien ilmastokestävyyden ytimessä – miten yhdistetään tiivistyvä kaupunkirakenne, kaupunkiekologia ja toiminnalliset tarpeet?

Kaupunkikasvillisuus on paljon muutakin kuin puistoja ja viheralueita – suuri osa siitä löytyy pientalojen pihoilta. Nämä yksityiset ja usein huomaamattomiksi jäävät vihreät tilat ovat keskeinen osa kaupungin ekologisia verkostoja ja ilmastonkestävyyttä. Ilmastokestävät ratkaisut vaativat kuitenkin tilaa pihoilla ja kaupunkien tiivistyessä väistämättä herääkin kysymys siitä, milloin rakentaminen on liian tiivistä ja missä kulkee se raja, jolloin pihasta tulee liian pieni täyttääkseen ilmastokestävyysvaatimukset.

Mahtuuko kaikki tarvittava pientalopihalle?

Toteutimme Ilmastokestävät pientaloalueet -hankkeen aluksi valtakunnallisen Pientalopihat 2024 -kyselytutkimuksen pientaloaluiden nykypäivän tilan käytöstä ja tilavaateista. Kyselyllä tarkasteltiin sitä, millaisia ilmastokestäviä ratkaisuja pihoilla on, kuten kasvillisuutta tai hulevesien hallinnan rakenteita. Lisäksi selvitimme suomalaisten pientalopihojen käyttötapoja ja tilavaateita. Vastauksia kyselyyn saimme yhteensä 346 kappaletta.

Kyselyn mukaan useimmilla pihoilla on terassi tai muu oleskelualue, pysäköintipaikka, jäte- ja kierrätysastiat, päällystettyjä kulkuväyliä sekä usein myös pihavarasto ja ajoneuvokatos tai -talli. Toiminnot vaativat oman tilansa, ja suurilla tonteilla niiden sijoittelu onnistuukin helposti. Ongelma syntyy, kun samat toiminnot halutaan sijoittaa tiiviiden pientaloalueiden pienemmille tonteille. Kun tila on rajallista, joudutaan usein tinkimään ilmastokestävyyttä parantavista elementeistä, kuten kasvillisuudesta ja läpäisevistä pinnoista. Tämä voi heikentää pientaloalueiden ilmastokestävyyttä merkittävästi ja lisätä esimerkiksi hulevesitulvia tai kiihdyttää lämpösaarekeilmiötä. Ilmastokestävyyttä voidaan kuitenkin parantaa viisaammilla tonttikohtaisilla valinnoilla, jotka eivät lisää tilantarvetta. Näistä hyviä esimerkkejä ovat vaikka terassien perustaminen paaluperustuksin betonilaattaperustuksen sijaan ja hulevesikivien suosiminen laatoitetuilla alueilla.

Autoilun ilmastohaasteita voidaan hallita viisaammilla paikallisilla valinnoilla

Vastauksista kävi ilmi, että useimmilla isoilla ja keskisuurilla pihoilla oli autopaikka, mutta pienillä pihoilla autopaikka oli vain hieman yli puolella vastaajista. Autokatoksen tai autotallin omisti vain hieman yli puolet. Autopaikoilla usein käytetyt päällystetyt pinnat, kuten asfaltti tai laatoitus, vievätkin usein tilaa viherrakenteilta ja muun muassa heikentävät hulevesien imeytymistä. Autokatoksista ja -talleilta muodostuu puolestaan kattovesiä, jotka kannattaa johtaa salaojajärjestelmän sijasta suoraan maahan. Poisjohtamisessa tulee kuitenkin huomioida, etteivät sulamisvedet liukasta kulkuväyliä tai jäädy perustusten tuntumaan.

Kyselyn mukaan suurilla ja keskisuurilla pihoilla kahdeksalla kymmenestä on päällystettyjä kulkuväyliä, kun taas pienillä pihoilla osuus on hieman yli puolet. Asfaltti ja laatat ovatkin suosittuja materiaaleja pientalopihoilla. Mikäli pinnoitteelta halutaan helppohoitoisuutta, kannattaa läpäisemättömän asfaltin tai laatoituksen sijasta valita ajoneuvon painon kestävä hulekivi. Oikein hoidettuina hulekivet voivat olla jopa kivituhkaa parempi vaihtoehto, sillä kivituhkalla on taipumus tiivistyä ajan myötä ja menettää läpäisykykyään. Jotta paikoitusalueiden ja kulkuväylien läpäisemättömät pinnat jäisivät mahdollisimman pieneksi, tulisi pysäköintipaikat ja autokatokset sijoittaa mahdollisimman lähelle katua – näin pihavihreälle jäävä tila saadaan maksimoitua.

Tulevaisuuden haasteet vaativat uudenlaista ajattelua

Kahdeksalla kymmenestä pihakyselyyn vastanneista on oma katos tai vähintäänkin tiivis laatoitus jäte- ja kierrätysastioille. Jätteiden kierrätykselle varattu alue vie tilaa viherrakenteilta ja voi vähentää hulevesien imeytymistä. Olisiko lämmittämätön kevytrakenteinen katos hyvä seinä monivuotisille köynnöskasveille tai voisiko katokseen miettiä viherkattoa? Toisaalta monissa kaupungeissa pienien pihojen kortteleissa on toteutettu jätteiden yhteyskeräyksiä, jolloin pihoihin ei tarvita omia tilaa vieviä jätekatoksia ollenkaan. Monilla alueilla naapuritkin voivat yhdessä perustaa jätekimppoja.

Monilla muillakin pienillä ratkaisuilla, kuten maanalaisen infran sijoittelulla, voidaan lisätä pihoilla vihreän tilaa. Esimerkiksi puita ei voi istuttaa vesi- ja viemäriverkkojen päälle tai syväjuurisia pensaita usein melko pinnassa olevan valokuitukaapelin päälle. Ennen rakentamista pihasuunnitelmaa tehdessä kannatta maanalainen infran sijoittaa kulkuväylien tai oleskelualueiden yhteyteen ja näin säästää kallisarvoista tilaa ekologiaa tukeville isoille kasveille.

Pienet ratkaisut eivät aina vaadi suuria investointeja, mutta niiden vaikutus kumuloituu, kun niitä toteutetaan laajasti. Jokainen vihreä pinta on askel kohti ilmastokestävää kaupunkia. Kaikilla pihanomistajilla on mahdollisuus jättää jälki, joka näkyy paitsi oman pihan viihtyisyytenä myös osana kestävää kaupunkiympäristöä. Tehdään yhdessä kestäviä ja kauniita pihoja – yksi valinta kerrallaan!

Kirjoittajat

Minna Tolvanen, maankäytön suunnittelija, Joensuun kaupunki 

Anna Ryymin, projektitutkija, HAMK