Ahtisaaren levollinen ja siisti maa – Namibian rauha ja paahteiset värit kietovat otteeseensa

0

”En tiedä, tavaan sen kyllä aina M-i-k-a-e-l, kaikki kun olettavat että se on Michael”, vastasi taksikuskini Windhoekissa, kun kyselin mahtaako hän tietää nimensä alkuperän. ”Aah, Martti Ahtisaaren maa, hän on täällä niin kunnioitettu”. Mikael jopa tiesi, että Nobel-palkittu Ahtisaari kuoli viime vuonna.

Mikaelilla on siskot Aliina ja Taimi. Vanhemmat eivät olleet kertoneet lapsille nimien alkuperää. Taimi-siskoa kuskini lupasi ilahduttaa kertomalla, että nimi tarkoittaa uuden kasvun alkua. Sisko on kuulemma juuri tällainen, innokas aloittamaan uutta ja touhuamaan. Namibialaisen uskomuksen mukaan nimi määrittää kantajaansa. Eli oikea nimi oli siskolle annettu.

Olen Windhoekissa, Namibian pääkaupungissa RUFORUM-maatalousyliopistojen verkoston kokouksessa. Yli tuhat maatalouskoulutuksen kanssa tekemisissä olevaa tapaa vuosittain konferensseissa, joissa kerrataan viime aikojen tapahtumia ja suunnitellaan yhdessä tulevaa. 20-vuotisjuhlaa RUROFUM pääsi juhlistamaan julkistamalla 100 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hankkeen. MasterCardin säätiö rahoittaa isoa joukkoa yliopistoja kouluttamaan uuden sukupolven yrittäjiä. Tämän hankkeen keskiössä ovat Egertonin yliopisto Keniasta ja Gulun yliopisto Ugandasta, Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Itä-Afrikan tärkeimmät yhteistyökumppanit.

EGUn, ja Gulun ja Bishop Stuartin yliopiston kanssa työlistallamme konferenssissa oli julkistaa PBL-NetAFrica-verkosto. Tuo verkosto kokoaa opettajia, joita HAMK on kouluttanut opiskelijakeskeisiin opetusmenetelmiin ja yritysyhteistyöhön, jossa opiskelijat oppivat ratkomalla yritysten ja yhteisöjen todellisia ongelmia AgriSCALE- ja PBL-BioAFrica-hankkeissa.

Tämän vuoden konferenssi oli poikkeukselliseen aikaan. Namibiassa järjestetään vaalit marraskuussa, RUFORUMin tavalliseen konferenssiaikaan. Itsenäisyyden puolesta taistelleen SWAPO-puolueen kannatus on laskenut kaikissa vaaleissa, ja Mikael on aivan varma, että edellisissä vaaleissa tuloksia peukaloitiin. ”SWAPO ei voittanut, mutta tulos saatiin näyttämään siltä. Parasta herätä aikaisin aamulla, olla väleissä perheen kanssa, tehdä kovasti töitä, tuoda illalla rahaa ruokaa, ja jatkaa elämää.” Hän kiihtyy vaaleista niin, että molemmat kädet heiluvat, ja ajamme lentokentän risteyksen ohi. ”Sinäkö sanot, että minun pitäisi äänestää? Vaaleissa mikään ei muutu, samat jatkavat.”

Winhoekissa ja sen ympäristössä onkin hyvin rauhallista. Kaupunkia ei ole rakennettu jalankulkijoille, eikä heitä oikeastaan kaduilla näekään. Mikael nauraa, ettei hän pystyisi koskaan keskiluokkaistumaan, asuinalueet ovat niin hiljaisia. Naapureita ei enää tunneta ja illan aktiviteetti on TV:n katselua. Itse hän asuu alueella, jossa hänen mukaansa on elämää, baareja ja ihmisten kohtaamisia.

Kaduilla ja tienvarsilla ei ole roskan roskaa. Muovin heitteleminen luontoon on kiellettyä, ja jos joku sellaiseen erehtyy, roskat kerätään pois.

Ahtisaaren maan värit ovat paahtuneet himmeiksi loputtomassa, voimakkaassa auringon paisteessa. Maassa, kivissä, ruohikossa sekä pensaiden ja puiden kuivuuteen kuolleissa lehdissä ja niiden käppyräisillä rungoilla on huima kirjo keltaisen, ruskean ja punaisen sävyjä. Mausteena on himmeää oliivinvihreää ja harmaata. Tuohon maisemaan leijonat, antiloopit, sarvikuonot ja muut Afrikan eläimet sulautuvat näkymättömiksi. Maisemat ovat avaria. Mieli lepää ja rauhoittuu seesteisen värisessä, auringossa kylpevässä maisemassa, jossa näkee kauas. Yöt ovat aavikkoilmastossa kylmiä. Yksi uusi tyynynpäällinen tai viltti on saatava, jotta tuo upea värimaailma tulee mukana kotiin! Sadekauden alkaessa syyskuussa kaikki muuttuu rohkean vihreäksi. Maisemassa ei näy kyliä. Maatilat ovat pääasiasiassa Namibian saksalaisperäisen väestön omistamia suurtiloja, niiden portit vilahtelevat ohi lentokentälle ajettaessa.

Matkalla lentokentälle pistäydymme vielä hollantilaisten lähetyssaarnaajien perustamassa naisten turvapaikassa ja käsityökeskuksessa. Toiminnassa on mukana liki 200 tukea ja opetusta tarvitsevaa naista ja tyttöä. ”Ennen tyttöjen tehtävä oli mennä naisimisiin, synnyttää ja pysyä kotona”, tiivistää Mikael naisten aseman. Nyt maassa on pääministeri, jonka etunimi on Saara. Naisten asemassa on silti edelleen paljon tekemistä. Mikaelin elämän suuri suru on se, että vaimo on jättänyt hänet. Tuolle nuoruuden rakkaudelleen hän rakensi talon, joka nyt on tyhjänä. Koronan jälkeen lihakaupalla mukavasti rahaa tehneen miehen tulot pienivät, ja vaimo hankki oman työpaikan ja päätti palata kotiseudulleen. Yksi lapsista on Mikaelilla, kaksi lähti äitinsä mukaan. Mies suunnittelee hakevansa toisetkin lapset luokseen. Virallista eroa heillä ei ole. Tilanne kertoo kuitenkin naisten muuttuvasta asemasta. Heillä on voimaa ja mahdollisuus lähteä liitoista, joissa eivät tunne viihtyvänsä. Mikael kyllä odottaa vielä vaimonsa paluuta, mutta voimaantuneet naiset monesti löytävät oman elämän, vaikka yhteiskunta ja miehet itse näkevät heidät edelleen aviomiehelle kuuluvaksi.

Ahtisaaren jäljissä on hyvä kulkea. Hän saa ylistäviä sanoja myös maatalousyliopistojen professoreilta ja henkilökunnalta. Tänne aloitimme luottavaisin ja turvallisin mielin rakentaa seuraavaa HAMK Bio Afrikka -tiimin hanketta.


Kirjoittaja

Eija Laitinen, tutkijayliopettaja, HAMK Bio -tutkimusyksikön Afrikka-tiimin vetäjä

Hämeen ammattikorkeakoulun Afrikka-toimenpideohjelma toteuttaa EU:n Afrikka-strategiaa. Yksi toimenpideohjelman monista tavoitteista on kasvattaa kulttuurista osaamista ja lisätä toimintaympäristön ymmärrystä verkostoon kuuluvista maista.

Leave A Reply