Uusia ratkaisuja ja toteutusideoita kaupunkivihreän hiilensidontaan ja hiiliviisaisiin vaihtoehtoihin kehitetään jatkuvasti esimerkiksi CO-CARBON-nimisen monialaisen tutkimushankkeen avulla. Hankkeen tutkija, yliopettaja Outi Tahvonen sekä projektitutkija Anna Ryymin Hämeen Ammattikorkeakoulusta (HAMK) välittivät Rakennetun ympäristön hortonomi -koulutuksen opiskelijoille ensikäden tietoa tutkimushankkeen uusista ideoista, tuloksista ja tuoreista lähestymiskulmista hiiliviisaisiin ratkaisuihin. Kasvit ja maaperä sitovat ilmakehän hiiltä, muokkaavat pienilmastoa ja edistävät hulevesien hallintaa, joten kaupunkien puistoalueilla ja niiden puilla, elävillä ja kuolleilla, on suuri merkitys hiilen varastoitumiseen ja sitoutumiseen viheralueilla.
Kaadetut puut ja katkenneet oksat eivät ole vain kasvijätettä, vaan ne voivat olla myös hyötyesineitä ja kaunista katseltavaa
Kaadetut puut ja katkenneet oksat eivät ole vain kasvijätettä, vaan ne voivat olla myös hyötyesineitä ja kaunista katseltavaa. Yksi näyttävimmistä esimerkeistä lahopuun käytöstä hyötytaideteoksena löytyy Tampereelta Hervannan valtaväylän varrelta. Ratikkatyömaan alta kaadetuista puistolehmuksista on rakennettu Woodhenge, Stonehenge-monumentin puinen kopio. Kaadetuista lehmuksista on muotoiltu isoja puunippuja, jotka on aseteltu esikuvaansa mukaillen ympyrän muotoon näkyvälle paikalle ylistämään luonnon monimuotoisuutta. Lahopuuteoksen suunnittelijoina ovat Jere Nieminen ja Joakim Suvanto, laatijana Villi Vyöhyke ry ja tilaajana Tampereen kaupunki. (Villi Vyöhyke: http://villivyohyke.net/ver2/toiminta/woodhenge/?fbclid=IwAR0SXKIjMXv9kHX_qFGlJny8k0h4uhosAdZO9YlnEsgnG5uipSq1KwPqDM4 )
Luonnon kiertokulku
Taideteos lahoaa ajan myötä, ja se on tarkoituskin. Lahoava puuaines edistää biodiversiteettiä, jota pyritään lisäämään kaupunkipuistoissa eri tavoin. Lahopuissa luonnon kiertokulku jatkuu, sillä noin 5 000 eliölajia on suoraan tai välillisesti riippuvaisia niistä. Lahopuut myös varastoivat hiiltä, ja lahoamisessa muodostuva humus toimii väliaikaisena hiilivarastona.
Humus on maaperän orgaanisesta aineksesta eli kasveista, mikrobeista ja eläimistä peräisin olevaa kuollutta ainesta. Humus on siis osa maan orgaanisen aineksen hajoamisprosessia. Aineksen hajoamisnopeuden perusteella puhutaan joko nopeasti hajoavasta labiilista orgaanisesta aineksesta tai pitkään, jopa satoja vuosia maassa säilyvästä stabiilista orgaanisesta aineksesta. Stabiilissa orgaanisessa aineksessa hiili säilyy pitkään toimien siis maaperän hiilivaraston kartuttajana. Hiiltä myös poistuu maaperästä hajoamisprosessin aikana, joten maahan tuleva ja sieltä poistuvan hiilen erotus kertoo maan hiilipitoisuuden tason.
Lahoaineksen uusi elämä
Lahopuuainesta voidaan lisätä viheralueilla jättämällä kuoleva puu paikoilleen pystypuuksi eli pökkelöksi tai kaatamalla se sijoilleen maapuuksi. Julkisissa kaupunkitiloissa käyttäjien turvallisuus tulee kuitenkin taata, ja siksi puiden kuntoa ja lahoamisastetta seurataan säännöllisesti. Poistetuista puista voidaan rakentaa lahopuuasetelmia tai kiipeilypaikkoja tai ne voidaan muotoilla vaikkapa penkeiksi. Näin on tehty Kirkkonummella Ragvaldsin museoalueella, jossa tontilta kaatuneista ja kaadetuista puista on nikkaroitu penkkejä eri puolille puistoa. Kävijöiltä tulleen palautteen perusteella penkit ovat houkutelleet istahtamaan ja ihastelemaan puiston yksityiskohtia. Onpa itse penkkejäkin tutkittu muuan muassa kaarnakuoriaisten jäljiltä ja tuohen irtoavuuden kannalta.
Oksista ja risuista voi askarrella taideteoksia, kuten esimerkiksi eläinhahmoja tai kransseja. Suurempia määriä oksia ja risuja voidaan asetella lahopuuaidanteeksi puiston keskelle tilanjakajaksi tai sen reunamille vaikkapa suojaamaan rantavyöhykkeen lintujen pesintää. Lintujen ja pikkueläinten lisäksi myös hyönteiset ja lahottajasienet viihtyvät tämän kaltaisissa luontoelementeissä. Vain mielikuvitus on rajana, kun puujätteestä muotoillaan hyötytaidetta. Lahopuut kaupunkimiljöössä ei enää yllätä kansalaisiakaan, sillä niiden merkitys luontokadon hillitsemisessä tunnetaan jo melko hyvin.
HAMKin opiskelijat, tulevat hortonomit, oppivat ottamaan rakennetun ympäristön suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa entistä enemmän huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja lisäämistä. Lahopuiden vaaliminen tai sellaisten tuominen kaupunkien puistoihin on osa jatkuvasti kehittyvää viheralaa. Tarkkasilmäinen kulkija huomaakin, kuinka lahopuut pikkuhiljaa yleistyvät hyötytaideteoksina katujen varsille, toreille ja puistoihin.
Kirjoittajat
Sari Suomalainen, lehtori, Rakennettu ympäristö
Reija Ahola, opiskelija, Rakennettu ympäristö
